Alkuteos: Vion tarinat I: Pelko (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 407
Kustantaja: mediapinta
ISBN: 978-952-81-0208-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Vion tarinat #1
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2019: 4. Kirjailijan ainoa teos (24/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 11, 15, 16, 18 ja 29
*”Tämäkö on huominen? Kannamme yhä myrkkyjä sisällämme ja uskomme, että voitimme.”
“Sky jähmettyi kauhusta nähdessään paremmin. Valokeila osui ensimmäiseksi likaiseen pieneen ihmiskäteen. Käsi oli lapsen.”
“Kaikki oli johtanut tähän. Jokainen hengenveto oli kuljettanut heitä elämän polulla sinne, mihin heidät oli tarkoitettu.”
Lähes tuhoutuneella Vio-planeetalla vuosia kestäneen oliosodan jälkeen, kokenut ja viisas kenraali Grimmson kutsuu luokseen joukon ansioituneita veteraaneja. Kenraalilla on uudelle ryhmälle tehtävä, jonka kaikkia seurauksia tuskin kukaan voi aavistaa.
Vion Tarinoiden ensimmäinen osa vie lukijan matkalle kuivalta aavikolta lumisille vuorille, kuljettaen tarinan hahmot kohtaamaan menneisyyden sisälleen viiltämät pelot ja painajaiset. Toivo on hiipumassa Violla: väestö on sukupuuton partaalla, eikä lapsia enää synny.
Tummista sävyistään huolimatta “Pelko” on myös ennen kaikkea omanlaisensa rakkaustarina, joka vie tarinan sankarit matkalle, jonka jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.
Hollantilaisen taiteilijan, Wietze Fopman, kuvitus tuo Vion oliot eteemme todellisina ja elävinä.
Romantiikkaa ja jännitystä. Uusi maailma. Vio.*
Esikoiskirjailija, ensimmäinen julkaistu tarina. Odotin jotain jännittävää ja suurta. Kokonaista maailmaa ja sarjaa seikkailuja. Sain jotain ihan muuta.
Ensinnäkin mainittu kuvitus… Kirjassa on kannen lisäksi peräti 3 kuvaa. Hienoja ne ovat, mutta eivät nyt kyllä kovin elävinä tuo mieleeni olioita. Olisin kaivannut kuvia roimasti lisää. Ehkä niitä löytyy netistä, mutta lukiessa en kyllä jaksa alkaa niitä erikseen etsimään.
Maailma, Vio. Sanoisin, että se vaikuttaa hienosti rakennetulta ja mielenkiintoiselta. Olkoonkin, että aika paljon on vain yhdistelty perusasioita ja keksitty niille uusia nimiä tai ilmaisutapoja. Historiasta on kerrottu mukavasti ja kirjan lopussa on hyvä tiivistelmä tärkeimmistä asioista. Se olisi ehkä hyvä lukea ennen kuin lukee itse kirjan. Vaarana tosin se, että lopussa on myös aikajana, joka paljastaa paitsi menneitä tapahtumia, myös kirjan tapahtumia ja tulevaisuutta. Eli ainakin aikajanan kanssa kannattaa olla tarkkana ettei paljasta itselleen loppuratkaisuja.
Henkilöt. Heitä on paljon, joskin muutamat nousevat selvästi tärkeämpään rooliin kuin toiset. Heille kaikille on kuitenkin pyritty antamaan luonnetta ja persoonallisuutta. Heistä on koetettu tehdä erilaisia. Toki nämä tärkeimmät hahmot on koottu kokonaisemmiksi ja paremmin. He ovat kauniita, kiinnostavia, lahjakkaita… Jopa hieman marysuemaisia, liian täydellisiä. Jopa ärsyttävyyteen asti. Muutamasta en silti voinut olla pitämättä kovasti. Vaikka he olivatkin niin läpinäkyvästi rakennettuja. Ikävä, että osasta hahmoista pystyi varsin nopeasti päättelemään sen, että heille tulee käymään ohraisesti ennemmin tai myöhemmin.
Tarina. Kiinnostava ja jännittävä. Tässä olisi ollut ainesta useampaankin kirjaan eikä vain yhteen! Miksi koko homma piti pistää yksiin kansiin? Nyt kaikki tapahtui kovin nopeasti ja räjähti käsiin. Etenkin lopun ja taistelujen jälkeiset osat lähes pika kelattiin läpi ja yksi osa Vion historiaa pistettiin purkkiin. Moinen jätti minulle hieman turhautuneen olon. Olisin kaivannut enemmän, lisää tietoa ja tapahtumia. Pelkkä lista asioista ei riitä. Etenkin kun kirjassa käsiteltiin moisia asioita.
Kiinnostava, jännittävä ja aivan varmasti ajatuksia herättävä. Näin ainakin omalla kohdallani.
Jos et halua paljastuksia, älä lue tätä pidemmälle! Luvassa pientä avautumista ja turhautumisen purkamista.
OK. Sky. Päähenkilö ja uskomaton nainen, johon lähes kaikki miehet tuntuvat rakastuvan ja ihastuvan ja joka on niiiiiiiin lahjakas ja älykäs ja viisas ja… Nainen repii hermojani. Miksi hän on niin pahuksen täydellinen? Mikä hänestä tekee sellaisen? Hänen elämänsä on paskaa. No, vaikeista oloista, raiskauksista, lähes kuolemasta jne. Huolimatta nainen on upea, menestyksekäs ja vapautuu yllättäen rakastamaan peräti kolmea miestä yhtä aikaa. Ja tietysti nämä miehet antavat naisen pyörittää heitä miten mielii ja se kaikki on enimmäkseen heille OK. No, jos naisia kerta on muutenkin maailmassa vähän, niin kai se vaikuttaa asiaan. Mutta kuitenkin. Eikö uskollisuus enää merkitse mitään? Luottamus? Tiedän, että ihminen voi rakastaa useampaa kerralla, mutta pitääkö silti pelehtiä ihan kaikkien kanssa? Etenkin keskellä vaarallista sotilastehtävää? Jotain vastuuntuntoa edes.
Ja sitten vielä tämä mystisyys evoluution tasolla… Voi luoja… “Hei, kaikki pelehtiminen on OK, sillä samalla onnistuitte kehittämään vasta-aineen!” En ole kovin hyvin perillä geeniteknologiasta tai geeniperimästä, mutta… että 4 eri ihmisen DNA-yhdistyisi yhden ihmisen kehossa vasta-aineeksi ja hedelmättömyys peruuntuisi? Ja että kaikki tämä tapahtuisi sopivasti muutamassa kuukaudessa? Menee hieman ylitse jopa minulta…
Kirja vaatii minulta vielä jonkin verran sulattelua. Katsotaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti