Alkuteos: Osudy dobrého vojáka Švejka za světové války (1920-1923)
Kääntäjä: Eero Balk
Kuvittaja: Josef Lada
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 760
Kustantaja: Tammi
ISBN: 9789513176631
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukulistalta: 71
*Maailmankirjallisuuden klassikoihin lukeutuva veijariromaani kunnon sotamies Švejkistä on voimattoman voimannäyttö, hilpeä osoitus siitä, että suuri aika ei vaadi suuria ihmisiä.
Ensimmäisen maailmansodan pyörteisiin imeytyvä sotamies Švejk on sutki tyhjäntoimittaja, jota kohtalo - tai typeryys - kuljettaa toilauksesta toiseen. Ei kuitenkaan koskaan rintamalle asti. Reissullansa Švejk kohtaa kyykytystä jos konkinlaista: kapuloita rattaisiin heittävät niin pöyhkeilevät upseerit, juopot papit kuin saivartelevat virkamiehetkin. Mutta mitä ankarammaksi höykytys yltyy, sitä selvempää on, että se joka parhaiten nauraa, on sittenkin salaviisas sotamies Švejk.
Tsekkiläisen Jaroslav Hašek (1883-1923) satiiri ei ole menettänyt liki sadassa vuodessa kärkeään. Ensimmäinen sodanvastainen romaani elää ja voi hyvin Eero Balkin kiitetyssä, modernissa suomennoksessa. Kunnon sotamies Švejk ei suotta ole maailmankirjallisuuden rakastetuin tomppeli.*
Uskallan sanoa eriävän mielipiteeni. Minulle tämä sotamies ei ole rakastettu tomppeli. Hän on idiootti, ärsyttävä ja ja ja… No. En pitänyt hänen hahmostaan yhtään. Kirjan haastavuutta omalla kohdallani lisäsi myös kuvitus. Se ei ole ollenkaan mieleeni ja alkoi jossain vaiheessa jopa ällöttää.
Ymmärrän mainiosti miksi tämä kirja on päätynyt kiellettyjen kirjojen listalle. Se antaa aika mielenkiintoisen kuvan armeijasta ja sen sisäisestä elämästä. Löytyy väärinkäytöksiä, korruptiota, rintamakarkuruutta, varkauksia, lahjuksia… Lähes mitä vain. Ja kaiken tämän keskellä taivaltaa tämä onneton “tunari”, jonka onnistuu kuin ihmeen kautta päästä tavallaan aina pälkähästä. Vaikka heti ei siltä vaikuttaisikaan. Melkoinen tuurihaukka.
Kirja on jaettu muutamaan osaan, joista jokainen käsittelee hieman eri vaihetta. Yhdessä sota on vasta alkamassa, toisessa siirtyillään kohti rintamaan ja niin edelleen. Kirjan lukujen pituus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti ne ovat sopivan mittaisia yhdeltä istumalta luettavaksi. Yksi luku käsittelee pääsääntöisesti aina yhtä tapausta, joten niiden välillä on hyvä pitää pientä taukoakin. Teksti nimittäin ei ole sieltä nopealukuisimmasta päästä… Omalla kohdallani lukeminen ainakin eteni hyvin hitaasti ja tahtoi välillä puuroutua tekstin puuduttavuuden takia.
Minun arvioni tästä klassikosta onkin seuraava: hidastempoinen ja puuduttava. En kovin helpolla lähtisi tätä suosittelemaan muuta kuin todella paljon lukevalle, joka kaipaa haastetta. Ja rinnalle ehdottomasti jotain kevyempää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti