Alkuteos: Maa on syntinen laulu (1964)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 229
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9697-8
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla (31/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 7, 9, 31, 34, 45 ja 46
Lukulistalta: 72
*Rakastettu ja ristiriitainen mestariteos
Timo K. mukan mestarillinen esikoisromaani on hätkähdyttävä, rujon kaunis balladi. Nuori Mäkelän Martta elää pienessä Siskonrannan kylässä Lapissa, jossa ihmistä repivät kiihkeä uskonnollisuus ja vahvat seksuaaliset vaistot. Martan ja saamelaisen poromiehen lyhyt rakkaustarina kuvataan yhtä aikaa ronskin naturalistisesti ja lyyrisen kauniisti. Taustalla näkyvät Lapin luonto sekä pienen kylän ahdistava elämä: kyläläisten uskonnollinen hurmos ja kodin ahdas ilmapiiri luovat karun taustan Martan hurjalle rakkaustarinalle.*
Mukka osaa järkyttää. Ei ihme, että hänen teoksensa kuohuttaa vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Pienessä pohjoisessa kylässä eletään melko “vapaamielisesti”. Hameen alle mennään ja vähän miten sattuu. Aviottomia lapsia syntyy, joillekin useampiakin. Uskonnollisesta yhteisöstä huolimatta meno vaikuttaa melko villille ja vapaamieliselle. Vaikka toki juorut ja ahdasmielisemmät ihmiset mahtuvat mukaan. Maa on syntinen laulu kuvaa hienosti pienen ja tiiviin yhteisön elämää, tapoja ja uskomuksia. Mukana on melko värikäs laulu joutsenista…
Hienoa ja mielenkiintoista kieltä. Pidän kovasti siitä, miten ihmiset puhuvat omaa pohjoista murrettaan ja ihan kunnolla h:n päältä. Kunniaa pohjoiseen.
Ei kaikkein helpoin ja miellyttävin klassikko, mutta klassikoista kiinnostuneille ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Lopulta melkoisen nopealukuinen kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti