torstai 23. heinäkuuta 2020

Vappu-Tuuli Fagerson: Maa hänen jalkojensa alla

Alkuteos: Maa hänen jalkojensa alla (2020)
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Sivumäärä: 388
Kustantaja: BoD (Books on Demand)
ISBN: 9789528021575
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa (35/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 7, 9, 34, 35, 38, 41 ja 49


*Vappu-Tuuli Fagersonin psykologinen jännitysromaani pohjoismaisten trillerien jalanjäljissä!


Entinen kuvataiteilija Aino Palokorpi on jättänyt taakseen menestyksekkään uran ja siirtynyt opettamaan kuvataidetta eri kouluissa. Kymmenen vuotta sitten käynnistynyt tapahtumaketju on ajanut hänet romahduspisteeseen, johon hän ei koskaan enää halua palata. Kun Aino huomaa salaperäisen huppumiehen seuraavan häntä ja hänen tietokoneelleen alkaa ilmestyä omituisia viestejä, hän tajuaa menneisyytensä sulkevan synkän salaisuuden. Kaikki tuntuu liittyvän maahisiin, verenhimoisiin olentoihin, joita hän on kuvannut kansainväliseen suosioon nousseissa kauhutauluissaan.


Maa hänen jalkojensa alla on selkäpiitä värisyttävä tarina ahneudesta ja omistushalusta, syistä ja seurauksista ja perheisiin piilotettavista salaisuuksista.*




Ainon tarina kerrotaan vaihtelevasti. Kirja koostuu pätkistä, joissa tapahtumia seurataan Ainon kantilta sekä teksteistä, jotka kuvaavat vloggaaja Apilan videoita. Mukana on myös muutamia “lappusia”. Välillä pätkät ovat kiinni nykyajassa, välillä Ainon muistoissa. Paikoitellen myös Ainon äidin menneisyydessä. Näistä pätkistä rakentuu vähitellen tarina, jossa yliluonnollisella ja uskomuksilla on oma osansa…


Aino on nuori nainen, joka on saanut paljon mutta myös menettänyt paljon. Hänen elämäänsä on osunut kateutta, rakkautta ja ystävyyttä. Välillä hän on lähes kadottanut sen tärkeimmän. Onnistuuko hänen löytää se uudestaan ennen kuin on liian myöhäistä? Miten Ainon oma äiti liittyy tähän kaikkeen?


Kiinnostava kokeilu. Paikoitellen pidin ideasta ja tekstistä paljon. Toisinaan taas olin hieman turhautua kirjassa oleviin tiettyihin kliseisiin… Joskus kirjan pieni viimeistelemättömyys iski vasten kasvoja. Välimerkit ja isot alkukirjaimet puuttuvat toisinaan. Teksti olisi paikoitellen kaivannut myös parempaa jäsentelyä helpottamaan lukemista.


Luettava ja kivasti erilainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti