Alkuteos: Peer Gynt (1867)
Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)
Sivumäärä: 214
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951011751X
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2022: 21. Kirja liittyy lapsuuteesi (21/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 17, 30, 32 ja 43
*Norjalainen Henrik Ibsen (1828-1906) on 1800-luvun jälkipuoliskon ehkä merkittävin eurooppalainen näytelmäkirjailija. Hänen näytelmänsä ovat herättäneet keskustelua yhteiskunnallisista kysymyksistä ja vaikuttaneet myös draamakirjallisuuden kehitykseen. Elinaikanaan Ibsen nähtiin lähinnä yhteiskuntakriitikkona, ja vasta myöhemmin on oivallettu hänen taitonsa ihmiskuvaajana.
Norjan kansallisnäytelmäksi mainitun Peer Gyntin Ibsen kirjoitti vuonna 1867. Se on satiirinen fantasia miehestä, ristiriitaisesta oliosta jolla on suoraselkäinen ruumis ja mateleva sielu. Edward Grieg sävelsi näytelmään musiikin, johon sisältyvä “Solveigin laulu” on lyyrinen mestariteos.*
Luoja miten lapsena vihasinkaan Vuorenpeikkojen marssia. Saan siitä vieläkin inhon väristyksiä.
Peer Gynt on runonäytelmä, jossa ei oikeastaan ole paljoa riimittelyä. Paikoitellen osutaan nappiin, mutta useimmiten ei. Minun makuuni kerronta on puisevaa ja kankeaa ja joissain kohdissa jopa törkeää. Huomaa, että käännös on vanha, sillä käytetty kieli on paikoitellen nykyisen maun vastaista.
Näytelmän tapahtumat ovat hyppiviä ja enemmän tai vähemmän hämmentäviä. Peer ei oikein pärjää kotona, viettelee tyttöjä, karkaa ja pakenee kauaksi maailman ääriin. Siellä hän viettää vuosia ja vuosia ja palaa lopulta kotiin “tuomiolle”. Ja koko tuon ajan tyttö rukka odottaa. Ihan järjetöntä.
En tajunnut. En tykännyt. Tulipahan luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti