Alkuteos: Karhunkiertäjä (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kustantaja: Minerva
Sivumäärä: 268
ISBN: 9789523127302
Muoto: e-kirja (Nextory)
Sarjamerkintä: Pedon sydän #1
Peukku: q^^
*Pedon sydän -trilogian ensimmäinen osa tempaa lukijansa tuhansien vuosien taakse noitien ja haltioiden maahan, jossa Auringonkansa ja heidän metsästys- ja laidunmailleen työntyvät vieraskansat kamppailevat elintilasta ja vallasta…
Tollen suvun lovinoita Lokka on luonut noitarummun ja aikoo käydä sen kanssa sotaan viholliskansoja vastaan. Noitarummulla on kuitenkin oma tahto ja voima. Rummun mahti kasvaa kasvamistaan, ja sen pauhu tunturissa repii rikki rauhaa kansojen välillä ja järkyttää luonnon tasapainoa.
Lokan syrjitty löytöpoika Tommo haluaa keinolla millä hyvänsä saada arvostusta ja kunnioitusta yhteisössään ja keksii, että karhun surmaaja on kiistaton sankari. Hän ei kuuntele lovinoita Lokan varoituksia vaan lähtee yksin karhunkaatoon.
Ikiaikainen jännittävä tarina hyväksytyksi tulon kaipuusta ja kostosta. Väkevä kerronta ja rikas kieli tekevät S.N. Pireksen esikoisromaanista vaikuttavan lukunautinnon.*
Trilogia tuntuisi ammentavan valtavasti voimaa ja ideaa muinaisesta pohjolasta ja erityisesti porojaan seuraavista saamelaisista. Näillä sivuilla rämisytetään noitarumpuja, joikhataan ja vietetään peijaisia. Ihmisen arvoa mitataan porojen määrällä ja muilla sopivilla taidoilla. Elämää ja kulttuuria onkin kuvattu rikkaasti ja hienosti. Tunnelma on oikein hyvä ja kiintoisa.
Mutta. Minulla henkilökohtaisesti leikkaa todella pahasti kiinni Tommon kanssa. Poika on yksinkertaisesti kusipää. Okei, hänen elämänsä on ollut hankalaa, sillä häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja syrjitty hänen poikkeavan tilanteensa takia. Tästä tämä nuorukainen on todella pahasti katkeroitunut ja on muille yhtälailla ilkeä ja tyly kuin mitä nämä hänelle. Hän oikeuttaa ilkeilynsä sillä, että muut ovat hänelle ilkeitä. Hän tekee jopa tahallaan kiusaa vain saadakseen tuntea hetkellisesti olonsa hyväksi. Kuvittelisi pojan olevan edes vähäsen fiksumpi...
Tein tämän teoksen kohdalla poikkeuksen ja kahlasin sitä väkipakolla eteenpäin. Ensimmäinen neljäsosa oli todella vaikeaa ja takkusi. Sitten alkoi vähitellen helpottamaan kun ensinnäkin totuin Pireksen aavistuksen töksähtelevään kerrontaan. Viimeinen neljännes sitten sujuikin jo aika hyvin, kun myös kirjan tapahtumat muuttuivat hyvin mielenkiintoisiksi. Kaikesta huolimatta aion kokeilla miltä trilogian toinen osa Yökulkija vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti