Alkuteos: Unien sirkus (2024)
Ilmestymisaika: 2024 (ko.painos)
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 262
ISBN: 9789515261182
Muoto: e-kirja
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2026: 24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto (18/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2026 ainakin: 5, 10, 28, 31 ja 34
*Syksy ja koulu ovat vasta alkamassa, ja silti seitsemäntoistavuotiaan Juulin jalat ja pää tuntuvat painavilta. Varsinkin pää. Juuli on matkalla töihin, kun hän törmää kadulla kettuun. Sen perään syöksyy Valvoja, joka ei onneksi huomaa Juulia. Arkinen maailma alkaa oudosti säröillä, kun sama kettu, Eduardo Hopea, alkaa ilmaantua Juulin uniin. Samoihin aikoihin Juuli tutustuu katutaiteilijoihin ja aktivisteihin, Nikoon, tämän siskoon Niniin ja Iidaan, ja ystävystyy heidän kanssaan. Hetken kaikki tuntuu uudelta ja mahdolliselta - mutta sitten tapahtuu jotain kauheaa. Juuli lähtee etsimään ystäviään halki merkilliseksi muuttuneen Euroopan, ja palaa samalla tukahduttamiinsa lapsuusmuistoihin sirkuksesta, joka on tuhoutunut tulipalossa. Hän tempautuu huikeaan seikkailuun, jossa hän kohtaa sekä oman itsensä, kadonneen isänsä että menneisyyden tapahtumat. Monikerroksisessa tarinassa liikutaan lähitulevaisuuden totalitaarisessa Euroopassa, maagisessa rinnakkaismaailmassa ja Juulin muistoissa. Näistä syntyy kudelma, jossa kontrolloivan ympäristön valheellisuus asettuu vastakkain ilon ja mielikuvituksen kanssa. Unien sirkus kuvaa vetävästi sekä maailman että ihmismielen ylenpalttista moniulotteisuutta - ihmeellistä, traagista ja kaunista.*
Tämä ei ollut minulle. Siihen on useampiakin syitä. Ensinnäkin henkilöhahmot jäävät todella etäisiksi. Heihin ei saa tartumapintaa. Juuli on ailahtelevainen ja traagisesta menneisyydestä huolimatta tylsä. Kirjan tapahtumat pomppivat ja välillä ne eivät tunnu liittyvän oikein toisiinsa. Asiat laahaavat eteenpäin ja sitten äkkiä tapahtuu paljon ja sitten taas hidastuu. Monet asiat tuntuvat pakotetuilta. Lopussa kaikki ei selviä ja parikin hahmoa tunnutaan unohtavan kokonaan. Tosi, mennyt ja “unet” sekoitetaan vähän miten sattuu ja lopputulos on suttuinen. Sitten on vielä käytetty kieli ja kerronta. Töksähtelevää ja jotenkin yksinkertaista. Ihan kuin koko homma olisi kirjoitettu sanelimen avulla tai kamalassa kiireessä. Vähän pakotettuna sain luettua läpi. Koska sirkus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti