Sunna Kitti: Yön olennot

Alkuteos: Yön olennot (2026)

Ilmestymisaika: 2026 (ko.painos)

Kustantaja: Zum Teufel

Sivumäärä: 176

ISBN: 9789527647165

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kuriton planeetta #1

Peukku: q^^

*Krisun koulumatka on loppua lyhyeen, kun kummia puhuva mies hoipertelee tiellä hänen moponsa eteen. Hoipertelija ei kuitenkaan ole laitapuolen kulkija, vaan Krisun lukion uusi sijaisopettaja Boris, jolla on lähes galaksin mitalta salaisuuksia... kirjaimellisesti!

Galaktisen aika-avaruuden mitoissa laskettava vyyhti on imaissut mukaansa syrjäisen maapallon ja sen asiasta tietämättömät asukkaat, joita tarkkailee mystinen ja kaikkivoipa hallinto Keskus. Samaan aikaan Keskus taistelee sen kaatamista juonivia separatisteja vastaan. Kun joukkoon lisätään jättimäisiä kanisotureita, syrjäseudun itseään etsiviä lukiolaisia ja muinaista muistikorttia palvova kultti, on meno pienellä kiviplaneetalla kuritonta.

Kuriton planeetta Osa 1 - Yön olennot aloittaa vauhdikkaasti Sunna Kittin scifitoiminta-sarjakuvasarjan. Satiirinomainen sarjakuva tarjoaa kunnianhimoisen kokonaisuuden sekä kokeneille että uusille scifin lukijoille.

Sunna Kitti (s. 1991, Inari) on Rovaniemellä asuva kuvittaja ja sarjakuvataiteilija. Hän on kuvittanut toistakymmentä lastenkirjaa. Kitin ensimmäinen sarjakuva-albumi Jiehtanasa Iđit ilmestyi norjaksi ja pohjois-saameksi vuonna 2020. Teos julkaistaan vuonna 2026 Oulun sarjakuvafestivaaleilla suomeksi nimellä Jättiläisten aamunkoitto.

Kuriton planeetta -scifisarjakuva on Kitin pitkäikäisin ja kunnianhimoisin projekti, ja samalla hänen ensimmäinen Suomessa julkaistu sarjakuvakirjansa.*

Lähtökohtaisesti tämä kuulosti hyvältä. Mutta ainakin minun kohdallani kokemus jäi vähän vaillinaiseksi. Ensinnäkin mukana on koko joukko henkilöitä joiden keskinäisistä suhteista ei tahdo ottaa selvää. Asiaa pahentaa se, että lukija heitetään keskelle jotain isoa tapahtumaa, josta ei oikeastaan kerrota mitään. Siihen laitetaan vielä takauma, jonka liittyminen nykyisiin tapahtumiin jää epäselväksi. Niin ja tosiaan, henkilöhahmoja ei esitellä kunnolla. Saatikka sitten selitellä paria mukana olevaa "avaruuspupua".

Tapahtumista tulee jotenkin sillisalaattimainen olo. Ihan liikaa liian pienessä tilassa.

Kuvitus on mustavalkoinen ja aika tyylikäs. Krisulla ja hänen kavereillaan on tyyli hanskassa. Ja avaruusalusten ja muiden kanssa on mielikuvitus päässyt lentämään.

Ensimmäinen osa päättyy valtavaan pamaukseen. Mutta riittääkö sekään siihen, että odottaisin toista osaa? En ole ihan varma...