Brian K. Vaughan: Saga. [Toinen kirja]

Alkuteos: Saga vol. 2 (2013)

Kääntäjä: Antti Koivumäki

Kuvittaja: Fiona Staples

Teksti: Brian K. Vaughan

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 152

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1260-8

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Saga #2

Peukku: ^^b

*Huikea tieteisseikkailu jatkuu entistä yllättävämmissä ja jännittävimmissä merkeissä! Yhdessä pienen vauvansa ja yllätysvieraiksi saapuneiden appivanhempien kanssa rakastavaiset Alana ja Marko välttelevät kuolettavia tappajia, vähäpukeisia jättiläisiä sekä muita äärettömän avaruuden vaaroja.

Saga on sarjakuvamaailman uusi arvostelu- ja myyntimenestys. Vuonna 2013 sarja voitti tieteiskirjallisuuspalkinto Hugon ja keräsi vuosina 2013 ja 2014 yhteensä kuusi Eisner-palkintoa. TV-sarjoista Lost ja Under the Dome tunnettu Brian K. Vaughan on tämän hetken maineikkaimpia ja omaperäisimpiä sarjakuvakirjoittajia.*

Sagan piirrosjälki on upeaa katsottavaa. Rakastan sitä, miten ilmeet ja tunteet piirtyvät Markon ja Alanan (sekä myös muiden) kasvoille. Kuvituksen maailma on rikas ja kaunis. Nautin sarjakuvan katselusta todella.

Myös juoni puree. Pakomatka, pitkäaikainen taistelu, rakkaus ja niin edelleen. Vaikka varsinainen pakomatka etenee varsin vähän tässä osassa, syvenee suhde päähenkilöihin sitäkin enemmän. Pidin itse kovasti siitä, miten Alanan ja Markon rakkaustarina alkaa vähitellen paljastumaan lukijalle. Ja myös siitä, miten Tahto ja Valhetassu tulevat tutummiksi. Myös muutamat uudet tuttavuudet ovat oikein kiintoisia.

Tässä sarjakuvassa on huumoria aikuiseen makuun. Osa kuvituksesta ei välttämättä sovellu lapsille. Pienen nillityksen antaisin ehkä myös käännökselle. Jotkut kohdat teksteistä särähtivät omaan korvaani hitusen hassuina ja kankeina. Ehkä niin ei sanottaisi todella? Pieni miinus, joka ei kuitenkaan haittaa luku- ja katselunautintoa. Taidan olla koukussa.

Troll: Mestarietsivä Peppunen : kuuttoman yön jättiläinen

Alkuteos: おしりたんてい やみよに きえる きょじん [Oshiri tantei yamiyo ni kieru kyojin] (2016)

Kääntäjä: Mayu Saaritsa

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 88

Kustantaja: Nemo

ISBN: 978-951-1-34759-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Mestarietsivä Peppunen #2

Peukku: ^^b

Huom: Troll on taiteilijanimi, jota käyttävät japanilaiset Yoko Tanaka ja kuvittaja Masahide Fukasawa

Lukulistalta: 2

*Mitä kummaa! Kaupungissa huhutaan, että liikkeellä on viisimetrinen jättiläinen. Mestarietsivä Peppunen selvittää tämänkin tapauksen yhdessä pöräyksessä!

Lähde mukaan ratkaisemaan arvoitukset: Kuuttoman yön jättiläinen ja Mitä asiakas unohti? Ratkaistaan ne yhdessä mestarietsivä Peppusen kanssa!*

Peppunen on kova. Näissä kansissa on kaksi näppärää pientä tarinaa, jossa lukija saa hieroa aivonystytöitään ja hioa tarkkaavaisuuttaan. Kumpaisenkin tarinan juoni on napakka ja kekseliäs ja kummassakin on monta hyvää tarkkaavaisuutta ja havaintokykyä vaativaa tehtävää. Piilotettujen peppujen etsiminen on varsin viihdyttävää tekemistä myös aikuisille! Lisäksi kirjan kuvitus on hauskaa katseltavaa. Suosittelen lämpimästi Peppusta sekä nuorille että vanhemmille. Tätä kirjaa on kiva lukea yhdessä!

Brian K. Vaughan: Saga. [Ensimmäinen kirja]

Alkuteos: Saga (2012)

Kääntäjä: Antti Koivumäki

Kuvittaja: Fiona Staples

Teksti: Brian K. Vaughan

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 166

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1159-5

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Saga #1

Peukku:  ^^b

*Alana ja Marko taistelevat galaktisen sodan vastapuolilla. Heidän rotunsa ovat sotineet ammoisista ajoista lähtien, eikä rauhasta näytä olevan toivoakaan. Kun Alana ja Marko rakastuvat ja saavat lapsen, he joutuvat pakenemaan molempien kansojen vihaa henkensä edestä. Kolmikkoa jahtaavat kylmäveriset palkkatappajat, omat vanhemmat ja TV-päiset robottikuninkaalliset.

Saga kertoo eeppisen tieteisseikkailun kautta tarinan politiikasta, rakkaudesta ja perheen perustamisesta. Saga 1 oli Yhdysvaltain myydyin sarjakuvaromaani vuonna 2013, ja se voitti kolme Eisner-palkintoa sekä arvostetun Hugo-tieteiskirjallisuuspalkinnon.*

Vau. Siitä sanasta on hyvä lähteä. Sillä tämä sarjakuva jätti minut hetkeksi aivan sanattomaksi.

Sagan ensimmäinen kirja on kaunis, hauska, iljettävä, julma, rehellinen… Sitä on hankala pukea sanoiksi. Mutta yritetään.

Sarjakuva on kaunista katsottavaa. Se on väreiltään yltäkylläinen ja kuvitukseltaan täynnä upeaa mielikuvitusta. Kummallisia olentoja, uskomattomia paikkoja. Katse lepää sivuilla, ihastelee toisen kynänjälkeä. Osa kuvituksesta on kuitenkin sellaista, ettei se sovi herkimmille. Saga on selvästi aikuisten sarjakuva.

Juoni. Marko ja Alana pyrkivät pois planeetalta. He ovat valmiit taistelemaan. Ja heidän on pakkokin. Monet haluavat heidät hengiltä. Tarinaa kertoo heidän tyttärensä, joten ainakin jotain nämä kaksi ovat tehneet oikein. Tytär on selvinnyt kertomaan tarinaansa, joka paljastuu vähitellen samalla kuin vanhempien menneisyyskin. Taustalla riehuu suuri sota, joka kattaa koko galaksin. Ja pitää sisällään myös monien muiden tarinoita: palkkamurhaajan ja robottiprinssin esimerkiksi.

Saga vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta sarjakuvalta, jonka päähenkilöt ovat rakastettavia ja ihastuttavia. Itse menetin sydämeni tälle parille ja heidän vitseilleen. Pariskunnan huumori on yksi sarjakuvan parhaimmista anneista.

Minun on yksinkertaisesti pakko päästä jatkamaan matkaa Alanan, Markon, Izibelin ja muiden seurassa.

Stephen King: Viimeinen vartio

Alkuteos: End of watch (2016)

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro

Lukija: Toni Kamula

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 14h 28min (1 CD-äänilevy)

Kustantaja: Tammi

ISBN: 978-952-04-0024-8

Muoto: 1 CD-äänilevy (MP3)

Sarjamerkintä: Mersumies-trilogia #3

Peukku: ^^b

Lukulistalta: 1

*Jo lähes kuuden vuoden ajan Mersumies alias Brady Hartsfield on maannut aivovammaosaston huoneessa 217. Joukkomurhan tehneellä miehellä näyttää olevan vintti pysyvästi pimeänä. Samaan aikaan Mersumiehen sinnikkäin vastustaja, monessa liemessä keitetty etsivä Bill Hodges ja hänen yhtiökumppaninsa Holly Gibney äkkäävät omituiselta rikospaikalta Z-kirjaimen ja pienen pelikonsolin. Erikoisen kuvion toistuessa Hodgesin on myönnettävä, että todellisuus on sittenkin tarua ihmeellisempi. Mersumies on palannut. Ja hän on voimakkaampi kuin koskaan.*

King osaa kirjoittaa jännittäviä kirjoja. Viimeinen vartio on mainio esimerkki siitä. Se on jännäri, jossa on jonkin verran mystisiä elementtejä, jotka vähitellen paljastuvat. Vai miltä telekinesia ja mielenvaltaus kuulostavat?

Hodges ja kumppanit ovat vauhdissa tässä trilogian päättävässä jännärissä, jossa leikitään nykyteknologialla ja menneisyyden haamuilla. Mersumies kieroilee minkä ehtii ja käyttää ihmisten herkkyyttä hyväkseen. Kuinka käy näiden kahden miehen, jotka ovat vuosia aiemmin astuneet keskenään sotajalalle? Heidän on aika pistää asiat pakettiin.

Lukija vaihtui kahdesta edellisestä kirjasta, mutta minua se ei haitannut. Kamula lukee hyvin ja häntä on oikein mukava kuunnella.

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Alkuteos: Hercule Poirot and the Greenshore Folly (1954)

Kääntäjä: Antti Autio & Pekka Marjamäki

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 199

Kustantaja: WSOY

ISBN:978-951-0-41117-9

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot #34

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 18 ja 35
Lukulistalta: 87

*Omalaatuinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin Greenshore Follyn kartanoon, ja huolimatta pätevän sihteerinsä neiti Lemonin paheksunnasta, Poirot päättää lähteä pikaisesti maaseudulle. Omenia rouskuttava kirjailija on järjestänyt murhaleikin paikallisiin kyläjuhliin, mutta Ariadnen mielestä kartanossa jokin on pahasti vinossa, ja uhkaavan tragedian estämiseksi tarvitaan mestarisalapoliisia.

Agatha Christie kirjoitti tämän pienoisromaanin vuonna 1954 avustaakseen sen tuotoilla kirkkonsa kunnostusrahastoa. Alkuperäinen romaani jäi pöytälaatikkoon, mutta kirjailija laati sen pohjalta yhden suosituimmista rikosromaaneistaan, Kuolleen miehen huvimaja (suom. 1975).

Kuusikymmentä vuotta kirjoittamisensa jälkeen Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus viimein julkaistaan. Kirjan esittelyn on laatinut taiteilija ja kuvittaja Tom Adams, joka 1960- ja -70-luvuilla suunnitteli kaikki Christien taskukirjojen kannet Englannissa. Esipuheen on kirjoittanut kirjailijan tyttärenpoika Mathew Prichard, ja taustatietoja pienoisromaanin kirjoittamisesta tarjoaa jälkisanoissaan Christie-asiantuntija John Curran.*

Siitä on aikaa kun luin Kuolleen miehen huvimajan, joten en osaa vertailla kuinka paljon samaa tässä pienoisromaanissa on kuin sen pohjalta kirjoitetussa romaanissa. Oli miten oli, tämä pienoisromaani on taattua Christietä. Siinä on kiintoisa tapaus, kaunis miljöö ja perienglantilainen henki. Pidän kovasti tavasta, jolla kertomus on esitetty. Tunnelmasta. Vaikka kyseessä ei ole täysimittainen Poirot-kirja, ovat tutut elementit kasassa. Nopealukuisena tämän teoksen ahmaisee helposti muutamassa tunnissa.

Kirjaan on lisätty mukavasti pientä lisätietoa kuvituksesta ja hyvä esipuhe sekä taustatietoja. Ne ovat Christie-fanille mieluisaa luettavaa.

Julie Mellon: Free to Kill

Alkuteos: Free to Kill (2014)

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 245

Kustantaja: ?

ISBN: 978-0-9862997-0-4

Muoto: e-kirja (Kindle)

Sarjamerkintä: Katie Freeman Mysteries #1

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 11, 15, 29, 36 ja 40

Hyllynlämmittäjä: 49

*FBI Agent Katie Freeman’s life has been upended. After being reassigned from Louisiana to middle Tennessee, her new bosses suspect that her reassignment is due to an indiscretion with her previous partner. Now, she and her new partner, Michael Powell, are asked to assist on the bewildering case of a woman who was kidnapped, tortured and left for dead on her own front porch. Before they can make any headway, a second woman disappears. As the number of missing women rises, Katie and Michael must work to figure out how the women are being abducted and where they are being held. Will they be too late to save the latest woman?

Complicating matters even further is a cold case left behind by Michael’s former partner. Who murdered Henry Stephens twenty-six years ago? What happened to Henry’s wife? And why does one of the suspects act he knows Katie?*

Olen kahden vaiheilla tästä kirjasta. Toisaalta se on mielenkiintoinen. Toisaalta taas se keskittyy melkoisesti ihmissuhdedraamaan eikä rikokseen…

Katie on nykymittapuun mukaan melkoisen erikoisesti kasvanut nuori nainen. Tietysti uskomattoman kaunis ja älykäs. Ja hän saa parikseen tietysti uskomattoman komean ja suositun miehen. Eikös kumpainenkin kiinnostu heti toisesta, mutta ei vaan saa sanottua mitään. Varsinkin, kun kovat tutkimukset ovat käynnissä. Kumma myös se, miten toiset agentit tuntuvat vain innostavan kaksikkoa ryhtymään suhteisiin keskenään…

Kiinnostavaksi kirjan tekee se, millaisella tavalla murhaaja toimittaa asioitaan. Keskiaikaiset kidutusvälineet ovat mukavaa vaihtelua ja erikoisuus. Tutkimukset taas etenevät vähän miten kuten ihmissuhteiden välissä ja koko tapaus ratkeaa oikeastaan muutamissa kymmenissä sivuissa. Mikä on melkoinen pettymys sen suhteen, miten pitkään juttua rakennettiin. Minulle tuli hieman typertynyt olo. Ja pettynyt.

Kokonaisuutena Free to Kill oli ihan luettava kokonaisuus. Mukiinmenevät hahmot (vaikka välillä revinkin hiuksiani), kiinnostava juoni ja mukavasti draamaa. Sekä paljon vihjauksia menneisyyden tapahtumiin… Selvää yritystä koukuttaa lukija kohti seuraavaa osaa. Ehkä annan sarjalle vielä joskus uuden mahdollisuuden. Ehkä.

Olivier Bocquet: Snowpiercer. 3, Terminus

Alkuteos: Transperceneige: Terminus (2015)

Kuvittaja: Jean-Marc Rochette

Teksti: Olivier Bocquet

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 234

Kustantaja: Titan Comics

ISBN: 978-1-7827-6715-2

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Snowpiercer #3

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6, 11, 15, 16, 18, 22 ja 40

*Coursing through an eternal winter, on an icy track wrapped around the frozen planet Earth, there travels a train that never stops. This is Snowpiercer: one thousand and one carriages long. The last bastion of human civilization. Or is it?

Amidst the icy wastelands that blanket all human civilization, hope glimmers like the snow. A faint radio signal hints of sanctuary beneath the freezing surface.

But the safety the people of the Snowpiercer discover is anything but, and their benign Shangri-la soon has them desperate to return to the sanctuary of their god-like train!*

Snowpiercer: Terminus poikkeaa aikaisemmista osista siinä, että se on värisarjakuva. Tummasävyinen, mutta kuitenkin. Värejä on käytetty niukasti ja säästellen, osa kuvituksesta voisi miltei mennä mustavalkoisesta sarjakuvasta. Tämä värien käyttö luo sarjakuvaan omanlaisensa tunnelman, joka kuitenkin sopii hyvin tarinaan - maailmassa on vielä toivoa.

Terminus kuljettaa sankarit mystiseen paikkaan, jossa he kohtaavat odottamatonta toivoa, mutta myös odottamattomia haasteita. Nämä haasteet laittavat kaikki koetukselle, mutta samalla ne yhdistävät ihmiskunnan rippeitä. Ja vähitellen, he alkavat näkemään myös valoa tunnelin päässä. Mutta kaikille on silti selvää, että vaikka valkoinen maailma vähitellen alkaakin muuttumaan, tulee muutos tapahtumaan hyvin, hyvin hitaasti…

Snowpiercer on upea tarina dystopisesta maailmasta, jossa kytee toivo uudesta alusta.