Alkuteos: Le Confident (2010)
Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 164
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511267201
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Maailmansodan aikainen Pariisi kätkee sisälleen rakkauden ja epätoivon tekoja, joiden seuraukset alkavat paljastua vuosikymmeniä myöhemmin.
“M:n pariskunnan saapuminen L’Escalieriin muuttui vähitellen peruttamattomasti murhenäytelmäksi. Niin että muistinko heidät? Yhtä hyvin olisi Annie silloin lokakuun neljäntenä 1943 voinut kysyä, muistinko, että hävisimme sodan?”
Uskottuni vie hetkessä mukanaan - se on upea, herkkä ja älykäs tarina lojaaliudesta sekä uhrauksista, joita olemme rakkauden vuoksi valmiit tekemään.*
Uskottuni on kirja, joka oli vähällä jäädä minulta kesken. Syynä tähän on kirjan rakenne. Siinä ei ole varsinaisesti lukuja, vaan pelkästään kappalejako. Aivan alussa, ennen kuin tämä kunnolla selviää lukijalle, voi olla vaikeuksia pysyä perässä. Alkuun selviää, että minäkertojana on ilmeisesti nainen, jonka äiti on kuollut. Äkkiä teksti vaihtuukin kuin kirjeeksi. Ja kirjoittaja on ilmeisesti mies. Aika ja paikka vaihtuvat ja tarina alkaa vähitellen kuoriutumaan esiin.
Kun tarina käynnistyy, alkaa se kutkuttelemaan mieltä. Siinä syy, ettei kirja jäänyt kesken. Tapahtumat ovat sen verran kiintoisia, että niistä haluaa päästä perille. Lisäksi asiat valottuvat hieman erilailla riippuen siitä, kertooko nainen omaa elämäänsä vai lukeeko hän kirjeitä, joissa paljastuu kahden eri ihmisen muistoja. Herää kysymys, kannattaako kirjeiden kirjoittajaan luottaa? Entä niihin osiin, joissa hän kertoo kuulemastaan? Lopulta lukija pääsee seuraamaan tapahtuneita varsin yllättävältä kantilta… Sitä joutuu huomaamaan, että tarina on aina hieman erilainen kertojasta riippuen.
Alun hämmingin jälkeen kirjan tapahtumia on kohtalaisen helppo seurata. Paitsi aivan lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti