tiistai 10. maaliskuuta 2020

Javier Cercas: Outlaws

Alkuteos: Las leyes de la frontera (2012)
Kääntäjä: Anne McLean
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 370
Kustantaja: BLOOMSBURY
ISBN: 978-1-4088-4420-5
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi (8/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 7, 9 ja 30
Hyllynlämmittäjä: 7

*One summer’s day in Gerona Ignacio Cañas, a timid sixteen year old, is playing pinball in an arcade when a charismatic teenager swaggers in with the most beautiful girl Ignacio has ever seen. Zarco and Tere proceed to take over his pinball machine and his life. Thirty years on and a successful criminal defence lawyer, Cañas has tried to put that long, hot summer of drugs, yearning and delinquency behind him. But when Tere appears in his office and asks him to represent Zarco, now a celebrity who has already lived more than half his life in prison, what can Cañas do but accept…*



Outlaws on kirja, joka jätti minut kahden vaiheille. Se oli kiinnostavaa luettavaa, mutta en silti ole aivan varma siitä, pidinkö siitä vai en. Ja jos pidin, niin miksi.

Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään läpi Cañasin - tai siis Gafitaksen - ja Zarcon ja Teren nuoruutta. Tuota villiä kesää, jolloin he olivat samassa jengissä ja tekivät vaikka mitä hurjaa. Toisessa osassa taas eletään lähempänä nykyaikaa. Cañas pääsee kertomaan kuinka hän lähti Zarcon asianajajaksi ja miten sitten kävikään. Kumpainenkin osa on kerrottu “haastatteluna”. Nimettömäksi jäävä haastattelija esittää väliin kysymyksiä ja Cañas kertoo asioista omaan tahtiinsa ja omalla tyylillään. Molemmissa osissa on äänessä myös toinen kertoja. Ensimmäisessä poliisi ja toisessa vankilanjohtaja.

Tuollainen muisteluun pohjautuva haastattelutyyli on aika erikoinen, mutta tässä kohtaa se toimi. Tunnelma on kiinteä ja pitää otteessaan. Tosin tapahtumiin saa aina vain yhden näkökulman ja välillä herää kysymys tietojen oikeellisuudesta. Ehkä siksi mukaan onkin otettu myös toiset kertojat valottamaan asioita, joista Cañas ei ole tietoinen. Hänhän on kuitenkin vain yksi ihminen, jolle toiset voivat varsin helposti valehdella.

Vuosi 1978 vaikuttaa melkoiselta. Elämä Espanjalaisessa pikkukaupungissa myös. Miten silloin tuntuikaan, että nuoret voivat elää ikuisesti ja olla kuolemattomia. Ja miten yhdestä miehestä voi tulla myytti ja legenda kamppailussa kovaa maailmaa vastaan… Tavallaan Zarco tuli hyvinkin ikoniseksi kirjan aikana. Vaikka onkin vain “sivullinen”.

Erilainen kertomus kasvamisesta ja nuoruuden valinnoista ja niiden vaikutuksesta. Ehdottomasti jännittävä tuttavuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti