Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Alkuteos: Lasimaalaus (1946)

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 55

ISBN: 9789510451793

Muoto: e-kirja (Nextory)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2023: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun (33/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2023 ainakin: 13, 30 ja 31

*Sodanjälkeisiä tuntoja kokoava lasinkirkas runoteos

Keväällä 1946 järjesti WSOY kaikessa hiljaisuudessa nuorten runoilijain kesken kilpailun, jonka seitsemästäkymmenestä käsikirjoituksesta AILA MERILUODON Lasimaalaus ylivoimaisesti parhaana voitti ensimmäisen palkinnon.

Tämän nuoren, vasta täysi-ikäiseksi ehtineen runoilijan säkeissä havaittiin olevan sekä sointuvuutta että väriä, sekä syvää tunnetta että terävää älykkyyttä. Laatunsa puolesta hän on sukua Saima Harmajalle – yhtä tosi, yhtä rohkean sulokas, yhtä keskitetty – mitä ei silti suinkaan pidä käsittää siten, että hän seuraisi tätä suomalaista Sapphoa esikuvanaan. Hän on päinvastoin harvinaisen itsenäinen, jo oman persoonallisen otteensa löytänyt runoilija, jonka intensiiviset säkeet vetävät lukijan vastustamattomasti taikapiiriinsä.

Aila Meriluoto-Paakkanen (1924–2019) julkaisi esikoisteoksensa 22-vuotiaana. Vuonna 1946 julkaistusta runokokoelmasta Lasimaalaus tuli paitsi sodanjälkeisen runouden ylistetty suosikki myös ajaton mestariteos.*

Minun makuuni aavistuksen sekava kokonaisuus. Osa runoista on todella hyviä ja voimallisia. Niissä on hieno tempo ja tunnelma. Toiset sitten taas ovat jotenkin laimeita ja "hempeitä". Ne tuntuvat vain haahuilevan eteenpäin. Kaikkiaan kuitenkin kelpo kokemus, eikä pelkkää tylsää riimittelyä.