perjantai 1. syyskuuta 2023

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Alkuteos: Säg att du är min (2017)

Kääntäjä: Sirje Niitepõld & Ida Takala

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kustantaja: Otava

Kesto: 14h 12min

ISBN: 9789520117696

Muoto: e-äänikirja (Nextory)

Peukku: q^^



*Järisyttävä trillerisensaatio nyt Suomessa.


Stella on psykoterapeutti, naimisissa Henrikin kanssa ja 13-vuotiaan Milo-pojan äiti. Hänen vastaanotolleen tulee nuori nainen, Isabelle. Kohtaaminen järkyttää Stellan perin pohjin: hän on varma, että Isabelle on hänen tyttärensä Alice, jonka uskottiin kuolleen 21 vuotta aiemmin. Isabellesta tulee Stellalle pakkomielle. Ammatillisuuden rajat sortuvat, kun hän vaanii Isabellea pyrkien kaikin tavoin yhteyteen tämän kanssa. Isabellen äiti Kerstin ja Henrik yrittävät turhaan saada Stellan raiteilleen.


Lapsen menetyksestä, pakkomielteestä ja vaanivasta mielen järkkymisestä teemansa ammentava tarina kerrotaan kolmen naisen näkökulmista.*




Tarina kerrotaan kolmen eri naisen näkökulmista. Stella, Isabelle ja Kerstin saavat olla äänessä varsin erilailla. Kerstinillä on selvästi vähiten "juteltavaa". Stella ja Isabelle sen sijaan puputtavat minkä kerkeävät. Heidän vuoroillaan ei kuitenkaan ole mitään järkeä. Vaan vuoro voi olla useampaankin kertaan samalla kertojalla.

Stella on terapeutti jonka asiakkaaksi Isabelle päätyy. Jotenkin alkuun saa sen kuvan, että Isabelle itse on vartavasten hinkunut Stellan potilaaksi, mutta myöhemmin asia tunnutaan kumoavan täysin. Stella vakuuttuu, että Isabelle on hänen tyttärensä. Aluksi tiedetään vain, että lapselle on tapahtunut jotain. Sitä jahkataan ja jahkataan ja vasta varsin myöhään selviää, mitä lapselle on ehkä voinut käydä. Muutenkin kirja jahkaa ja pihtaa asioita. Jopa sellaisia, jotka olisi hyvä tietää jo heti alusta. Monesti soudetaan ja huovataan ja ihan rehellisesti sanottuna Stella käyttäytyy todella oudosti monissakin paikoissa. Ja skitsahtaa turhista.

Minun makuuni henkilöhahmot ovat tylsiä ja persoonattomia. He eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Tyhmä jahkaaminen ja pihtaaminen ärsyttää ja heihin alkaa jopa hermostumaan.

En pitänyt. Putkonen-Örn lukee hyvin, mutta hän ei tätä pelastanut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti