Alkuteos: Let Me Lie (2018)
Kääntäjä: Päivi Pouttu-Delière
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kustantaja: Gummerus
Kesto: 14h
ISBN: 9789512412754
Muoto: e-äänikirja
Peukku: q^^
*Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä.
Vuosi sitten Caroline Johnson päätti elämänsä karulla tavalla ja hyppäsi kallionkielekkeeltä alas kuolemaan, kuten miehensä vain muutamia kuukausia aiemmin. Heidän tyttärensä Anna on kamppaillut päästäkseen sinuiksi menetyksensä kanssa siitä asti.
Nyt kun Annalla on oma pieni vauva, hän kaipaa äitiään enemmän kuin koskaan ja alkaa esittää kysymyksiä vanhempiensa kuolemasta. Mutta riskeeraako hän oman tulevaisuutensa menneitä kaivelemalla? Joskus olisi turvallisempaa antaa asioiden olla...
Yllättävien käänteiden taiturina tunnetun menestyskirjailijan kolmas romaani on vuoden odotetuin psykologinen trilleri.*
Tämä kirja on ottanut innoitteensa todellisista tapahtumista. Mikä paljastui vasta lopussa kun kirjailija itse avasi ajatuksiaan. Tuo avauspätkä teki joistain asioista ymmärrettävämpiä, mutta ei kaikista.
Suoraan sanottuna, tämä on tähän astisista huonoin Machintoshin kirjoista. En osaa kunnolla samaistua henkilöhahmoinin. He eivät tunnu "omilta". Asiaan voi vaikuttaa se, että heidän elämäntilanteensa on niin kovin kaukana omistani. Myöskään mukana pyörivät "pahiksen" ajatukset eivät onnistu tavoittamaan minua.
Kirjan arki etenee hyvin. Siinä on mukavasti tapahtumia, hyviä hetkiä ja huonoja. Asiat ovat kiinnostavia, mutta sitten se alkaa... Totuus, tai ainakin jonkinlainen osa siitä, alkaa paljastumaan. Taas lukijalle/kuuntelijalle esitetään useita "oikeita" vaihtoehtoja. Ja aina ne kumotaan. Nyt pelleily menee totaalisen yli ja huomasin itse jopa ärtyväni valinnoista ja ratkaisuista. Viimeinen niitti on loppuratkaisu.
EN pitänyt. Mutta projekti jatkuu. Toivottavasti seuraava on parempi.
Putkonen-Örn lukee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti