Helena Waris: Kimeerit

Alkuteos: Kimeerit (2023)

Lukija: Esme Kaislakari

Ilmestymisaika: 2023 (ko.painos)

Kustantaja: Otava

Kesto: 5h 57min

ISBN: 9789511449997

Muoto: e-äänikirja

Peukku: ^^b

*Arvoituksellisen kiehtova paranormaali nuortenromaani Norasta, joka kantaa salaisuutta dna:ssaan.

Noran perhe on aina muuttanut maasta toiseen vaikeuksiin joutuessaan. Nyt Nora pakenee yksin suomalaiseen pikkukaupunkiin, jossa kohtaa sukunsa mysteerit. Siitä alkaa tapahtumien vyöry. Salaperäisen Mian perhe auttaa Noraa sopeutumaan uudenlaiseen elämään. Mutta voiko Nora auttaa yllättäen löytynyttä serkkuaan Peteä, jonka veressä virtaa vieläkin synkempi salaisuus? Onko liian myöhäistä?

”Te olette lääketieteellisiä sensaatioita. Teidän mahdottoman sukulinjanne olisi pitänyt hävitä jo tuhansia vuosia sitten. Mutta siinä te silti olette.”*

Vauhdikkaasti etenevä nuortenromaani, jossa paetaan geeneihin liittyviä salaisuuksia nuoren naisen arkisen elämän kiemuroissa.

Tavallisten ihmisten keskuudessa elää joukko poikkeavuuksia, joilla on mitä erikoisimpia kykyjä. On superkuuloa, superhajuaistia ja supernäköä. Tähän kun laitetaan vielä se, että geenit parantavat myös "herätessään" ulkonäköä ja fyysistä kuntoa, niin huhhuh. Ikävä kyllä näillä geeneillä on myös huonoja vaikutuksia, sillä ne voivat saada kantajansa ajautumaan kohti eläimellisempiä piirteitä ja he voivat siten tulla jopa vaarallisiksi toisille. Näitä olentoja on ollut olemassa jo muinaisen Egyptin ajoista ja heitä on myös aina vainottu. Entä jos saisit kuulla olevasi yksi heitä?

Näin käy Noralle, jonka koko elämä heittää yhdessä hetkessä häränpyllyä. Taakse jäävät tuttu koti ja perhe kun hänet lähetetään turvaan Suomen Mikkeliin sukulaisten luo. Mutta onko vaara jo ehtinyt sinnekin? Entä miten käy sukulaispoika Peten, joka herättää Norassa vähän turhankin kuumia tunteita?

Hyvin kirjoitettu ja toiminnallinen nuorten fantasiajännäri joka yhdistelee kivasti historiaa ja faktoja arkipäiväiseen elämään. Henkilöhahmot ovat jänniä ja hauskoja, heissä on hyvää kemiaa. Näin vanhempana lukijana huomasin punastelevani hieman Noran hehkuttaessa serkkupoikansa upeaa ulkonäköä ja kroppaa, mutta lopulta se on vain pieni "kiusa".

Kirja on hyvä. Sen sijaan lukijana en oikein lämpeä Kaislakarille. Hän lukee kyllä mukavasti, mutta suhauttaa s-kirjainta minun korvaani häiritsevästi. Asiaa voi tosin vaikuttaa se, että kuuntelen nopeutetusti.