Alkuteos: コンビニ人間 [Konbini Ningen] (2016)
Kääntäjä: Raisa Porrasmaa
Lukija: Vuokko Hovatta
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kustantaja: Gummerus
Kesto: 3h 50min
ISBN: 9789512418985
Muoto: e-äänikirja
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2025: 46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen (6/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 9, 31, 40 ja 42
*Hurmaavan hullu japanilainen nykyromaani, joka saa meidät nauramaan itsellemme ja oivaltamaan jotakin hyvin tärkeää.
Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja hän on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Keiko tietää, mitä haluaa: lähikaupasta ja sen joka päivä toistuvista askareista hän on löytänyt elämän tarkoituksen.
Hänen perheensä ja ystävänsä eivät kuitenkaan hänen valintojaan ymmärrä. Paine löytää uusi työ - ja vielä pahempaa, aviomies - kasvaa, jolloin Keikon täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin.
Lähikaupan nainen on tarkka kuvaus naisiin kohdistuvista odotuksista, urakeskeisestä työkulttuurista ja nyky-Japanista. Kirja on niin kuin sen päähenkilö Keiko: vähän omituinen ja ennen kaikkea rakastettava.*
Tästä puhuttiin. Omalla tavallaan ymmärrän miksi. Minuun tämä vain ei oikein kolahtanut.
Kirjassa kuvataan hyvin japanilaista elämää ja sen urakeskeisyyttä. Ihmiset odottavat, että jokainen on matkalla samaan päämäärään ja pyrkii saavuttamaan samat tavoitteet tiettyihin ikäpaaluihin mennessä. On olemassa joitain poikkeuksia, joilla asioita voi lykätä. Mitään ei kuitenkaan voi täysin sivuuttaa. Paineet ja odotukset kasvavat ja kasaantuvat ja saavat varmasti ihmisen tuntemaan itsensä mitättömäksi. Kaikkihan me haluamme omalla tavallamme kuulua johonkin.
Ymmärrän Keikoa. Hän on tyytyväinen ja sen pitäisi riittää. Ymmärrän senkin, että toki hän myös haluaisi ettei häntä pidettäisi "poikkeusyksilönä" ja ettei hänen vanhempiensa ja sisarensa tarvitsisi murehtia. Ymmärrän myös muita. Meidän on helpompi suhtautua ihmisiin jos kaikki menee kuten oletettua. Uudet ja erilaiset tilanteet hämmentävät meitä. Minusta muut kohtelevat Keikoa väärin kun koettavat pakottaa hänet omien odotuksiensa asettamaan malliin. Miksei ihminen voisi tulla toimeen noin pienellä, jos vain itse on tyytyväinen?
Kirjassa on joukko erilaisia henkilöhahmoja, joiden kautta peilataan Keikoa muuhun yhteiskuntaan. Osa heistä on ymmärrettäviä, mutta paria en tajua. En ole oikein "loisimisen" ystävä. Enkä tajua sitä, miksi yhteiskunnalle pitäisi valehdella ollakseen hyväksyttävä.
Eniten minua kuitenkin häiritsee kirjan tyyli. Se on yksinkertaista ja simppeliä. Välillä tarkan havainnoivaa ja pohdiskelevaa. Tämä on hyväksyttävää, mutta se toisto! En laskenut montako kertaa kirjassa toistuu vähän eri sanoilla ajatus että "hänen ruumiinsa eli konbinille vaikkei hän ollut siellä töissä". EI SITÄ tarvitse ihan niin usein alleviivata.
Kokonaisuus on lopulta ihan OK. Kyllä tämän kuunteli. Etenkin kun Hovatta lukee mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti