Mariko Tamaki + Nicole Goux: This place kills me

Alkuteos: This place kills me (2025)

Kuvittaja: Nicole Goux

Teksti: Mariko Tamaki

Ilmestymisaika: 2025 (ko.painos)

Kustantaja: Abrams Fanfare

Sivumäärä: 263

ISBN: 9781419768460

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

*A compelling, propulsive YA graphic novel mystery from acclaimed Eisner Award–winning author of Laura Dean Keeps Breaking Up With Me, Mariko Tamaki, and Eisner-nominated illustrator Nicole Goux

At Wilberton Academy, few students are more revered than the members of the elite Wilberton Theatrical Society—a.k.a. the WTS—and no one represents that exclusive club better than Elizabeth Woodward.

Breathtakingly beautiful, beloved by all, and a talented thespian, it’s no surprise she’s starring as Juliet in the WTS’s performance of Shakespeare’s classic tragedy. But when she’s found dead the morning after opening night, the whole school is thrown into chaos.

Transfer student Abby Kita was one of the last people to see Elizabeth alive, and when local authorities deem the it-girl’s death a suicide, Abby’s not convinced. She’s sure there’s more to Wilburton and the WTS than meets the eye. As she gets tangled in prep school intrigues, Abby quickly realizes that Elizabeth was keeping secrets. Was one of those secrets worth killing for?

Told in comics, letters, diary entries, and news articles, This Place Kills Me is a page-turning whodunnit from award-winning writer Mariko Tamaki and acclaimed illustrator Nicole Goux that will have readers on the edge of their seats and begging for an encore.*

Ikävien sattumusten jälkeen Abby on siirretty tyttökouluun, jossa häntä kohdellaan ulkopuolisena. Ulkopuolisuus korostuu, kun yksi suosituista tytöistä löytyy kuolleena ja huhumylly pöllähtää käyntiin. Miksi ja miten tyttö kuoli? Mitä salaisuuksia draamaklubin jäsenillä on? Abby koettaa tutkia asiaa, mutta tuntuu joutuvan aina vain pahempaan pulaan...

Ihan kivan oloinen mysteeri. Paljon tapahtumia ja draamaa. Tyttöjen juoruja ja epäluuloja. Tarina on kerrottu pienissä paloissa, joten asiat paljastuvat vähitellen.

Kuvitus on siinä mielessä kiva, että nuoret näyttävät ihmisiltä eivätkä kiiltokuvilta. He ovat luonnollisia ja "normaaleja". Värit vaativat minulta pientä totuttelua. Mustan lisäksi ne kun ovat enemmän vaaleanpunaisen ja turkoosin sävyjä. Eivät siis ollenkaan realistisia.