perjantai 14. elokuuta 2020

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Alkuteos: Me Before You (2012)
Kääntäjä: Heli Naski
Lukija: Mervi Takatalo
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Kesto: 15h 47min
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 9789512410668
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Lou Clark #1
Peukku: q^^
Lukulistalta: 83


*Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.


Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.


Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.*




Tässä on kirja, johon en varmaan olisi tarttunut ellei ystävä olisi sitä minulle suositellut. Luen niin vähän tämän tyylisiä chick littejä. Ne eivät oikein ole minun juttuni. Sitä mieltä olen myös tästä muualla kehutusta kirjasta.


Moyes kirjoittaa vauhdilla ja tunteella. Joskus ehkä enemmän kuin mitä pitäisi. Sillä minulle ainakin tuli useasti tunne siitä, etteivät kirjan henkilöt oikein miettineet kaikkea loppuun asti. Heillä oli suunnitelmia, mutta sitten he vain unohtivat ne ja toimivat välillä jopa typerästi. Lisäksi kirjassa on muutamat aika perus kliseet, joita ilman olisi mainiosti voinut elää… Plussan annan Willin hahmosta, joka onnistuu paikoitellen yllättämään positiivisesti. Hänestä aloin jopa pitää.

Melko perus “hömppää”, johon on laitettu mukaan vakavampaa asiaa. Varmasti pistää lukijan pohtimaan elämää ja sitä, millainen elämä on elämisen arvoista. Ja millaiset ovat ihmisen omat oikeudet päättää elämästään ja sen pituudesta. Vaikka pohjalla on vakava sävy, ei se poista kirjan kepeyttä. Pidänkin Kerro minulle jotain hyvää enemmän hyvän mielen ja kepeän tunnelman kirjana kuin syvällisinä ajatuksina. Loppu varmasti menee tunteisiin!


Lukijana Takatalo on kuunneltava, mutta ehkä aavistuksen persoonaton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti