Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä

 

Alkuteos: Tales from Earthsea (2001)

Kääntäjä: Kristiina Rikman

Lukija: Hannamaija Nikander

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 11h 11min

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510463840

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Maameren tarinat #5

Peukku: q^^

*Maameri… velhojen ja varjojen sirpaleinen saaristo… lohikäärmeiden ja labyrinttien sokkeloinen maailma

Saaristomeren arkistot ovat avautuneet! Kertomuksia Maamereltä sisältää viisi novellia, jotka laajentavat ja selittävät neljän aikaisemman Maameri-romaanin tapahtumia ja Saaristomeren mutkikasta maailmanjärjestystä.

Aloitusnovelli Jäljittäjä valaisee Roken velhokoulun perustamista. Tummaruusu ja Timantti puolestaan on klassinen rakkaustarina, joka olisi voinut sattua koska tahansa Maameren historiassa. Maan ytimet kertoo iäkkäästä velhosta, joka joutuu taltuttamaan maanjäristyksen. Tarinassa Yläsuolla tapaamme Gedin niinä vuosina, kun hän toimi Maameren arkkimaagina. Viimeinen kertomus, Sudenkorento, tapahtuu muutama vuosi Tehanun jälkeen ja toimii siltana Maameren tarinoiden kuudenteen osaan Toinen tuuli. Lisäksi Kertomuksia Maamereltä sisältää oikean aarteen kaikille Maameren maailmasta kiinnostuneille: kiehtovan tietopaketin saariston kansoista, kielistä, historiasta ja magiasta.

Ursula K. Le Guin  (1929-2018) on maailman arvostetuimpia fantasia- ja scifikirjailijoita. Le Guinin syvää viisautta tihkuva Maameri-sarja on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa National Book Awardin (Kaukaisin ranta) ja Nebula-palkinnon (Tehanu). Maameren tarinoita pidetään myös tärkeänä esikuvana J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjalle.*

Minulle tämän kokoelman isoin anti oli ehdottomasti kirjan lopusta löytyvä tietopaketti. On hienoa, että faneille avataan viimeinkin monia myyttejä maailmasta ja sen historiasta.

Kokoelman tarinat sen sijaan… Osa niistä on mielenkiintoisia, osa hieman “turhia”. Kuvaavathan ne hienosti elämää Maamerellä, mutta… Jotenkin itse olen innostunut eniten niistä, jotka liittyvät jotenkkin Rokeen, Gediin ja lohikäärmeisiin.

Lukijana Nikander ei ole minusta aina täysin vakuuttava. Hän lukee kyllä tasaisen varmasti, mutta ehkä aavistuksen hiljaisella äänellä. Tai sitten olen vain niin tottunut aikaisemmissa osissa lukijana olleeseen Virmavirtaan, että kaipaan häntä.