Alkuteos: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 94
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 9789512410309
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Perhostutkija Max Halma on pyhittänyt koko elämänsä tutkimuskohteelleen. Hän tekee äitinsä jäämistöstä löydön: harvinaisen perhosen, joka johdattaa hänet lähemmäksi kansainvälistä tunnustusta kuin koskaan aiemmin. Tutkiessaan perhosta tarkemmin Max ajautuu selvittämään myös omaa historiaansa. Asiakirjojen mukaan isä hukkui viikko Maxin syntymän jälkeen eikä ruumista koskaan löydetty. Tutkimusten edetessä ääni hänen sisällään kuitenkin alati kovenee: mitä tapahtui isälle keväällä 1942? Jäljet johtavat Oulun maakunta-arkiston kätköistä aina saksalaisen huippupianistin viimeiseen konserttiin Hampuriin.
Anna-Liisa Ahokummun herkkävireinen esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa soi kauniisti mollissa. Romaani kertoo pojasta, joka ei tuntenut isäänsä – eikä äitiään. Se on kuin arvoituksellinen konsertti perhosista, pakkomielteistä ja perhesalaisuuksista, joita ei voi enää kätkeä, sekä äänistä, joiden ei pitäisi vaieta.*
Kirjassa tarina kerrotaan vähitellen ja useammalla eri tyylillä. On “sinfonioita”, joissa Maxin äidin elämää seurataan. On “sinfonioita”, jotka ovat Maxin päiväkirjamerkintöjä. Ja on “sinfonioita”, jotka seuraavat Maxin elämää hänen äitinsä kuoleman jälkeen aikana, jolloin hän koettaa selvittää menneisyyden salaisuuksia ja sitä, onko hän löytänyt kokonaan uuden perhosen.
Kirja on kerrottu jotenkin kauniin vähäeleisesti. Sen kuvailu on niukkaa ja kevyttä. Silti siinä on erikoinen tunnelma. Kertomus vie vähitellen mukanaan ja kuljettaa eteenpäin.
Loppu tulee kovin äkkiä ja minulle itselleni jäi hieman epätodellinen olo. Ihan kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. Muuten kokemus oli mukava ja herkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti