Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 667
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-31-1250-0
Muoto: Kirja
Neidontanssi (1980) Halvast-sarjan 3. kirja:
* Karjalassa tuuheiden koivujen katveessa seisoo Soilaan kartano, ritari Halvast Haukan koti ja linnoitus. Siellä kasvaa hänen palvomansa poika, Tuomas haukka, sekä tytär, kultahiuksinen neito Katarina.
Mutta idän raja on pelottavan lähellä. Jälleen kerran tulee novgorodilainen yli polttaen ja tuhoten. Sodan ahdistuksen keskellä salassa ankaralta isältä syttyy Katarinan hento ja valoisa rakkaus.
Katarina Halvastintyttären tie vie linnanneidoksi Turun linnaan, keskelle ritarielämän loisteliasta ylellisyyttä ja piittaamatonta raakuutta. Turkua ja koko Suomea hallitsee 1320-luvulla ritari Matts Kettilmundsson, viekas, ahne ja kunnianhimoinen mies. Ritari Mattsin juonittelut valtansa laajentamiseksi ja hänen lopullisen tuhonsa tempaavat pyörteeseensä myös Katarina Halvastintyttären kohtalot.
Linnantuvassa helähtää komean Henning Scwerinin luuttu. Katarinan unelma puhtaasta rakkaudesta haipuu…
Kaari Utrio kertoo romaanissaan loistokkaalla ja jännittävällä tavalla Pähkinäsaaren rauhan ajoista, jotka ovat nuoren Katarinan vaiheiden taustana.*
Katarinan taru (1981) Halvast-sarjan 4. kirja:
*Katarina, Soilaan ritarikartanon tytär, on astunut tulevaisuuteen sydän onnea tulvillaan – hänestä on tullut rälssimies Olavi Lemminginpojan vaimo. Mutta elämä Olavin kotitalossa Sudenjuoksussa ei täytä hänen odotuksiaan. Velvollisuudet pidättävät Olavia kaikki ajat poissa Viipurin linnassa ja puolisot loittonevat toisistaan. Talo rappeutuu vuosien mukana, vanhaisäntä ei enää jaksa, suvun naiset piikittelevät ja syrjivät Katarinaa joka on outo lintu heidän joukossaan. Kun maineikas kuvanveistäjä Liedon mestari Laurens saapuu Sudenjuoksuun, Katarina kokee tuokioksi heräävänsä uudestaan elämään.
Syvät järkytykset ja murheet odottavat Katarina Halvastintytärtä tuon onnen aavistuksen jälkeen. Hänen tiensä johtaa piispan Turkuun, kodittomaan ja tuntemattomaan tulevaisuuteen. Ja kun syvä rakkaus hänet tavoittaa, hän oppii, ettei sekään ratkaise ihmisen elämän ongelmia. Ihmisen itsensä on kasvettava ongelmiensa mittaisiksi.
Kaari Utrio kertoo kansakuntamme syntytarinaa uudella sytyttävällä tavalla. Hän kuvaa kuinka naiset elivät miesten maailmassa, rakastivat ja uskoivat, synnyttivät ja kasvattivat uuden sukupolven taistelevien miesten varjossa, ilman sankarien saamaa kiitosta ja ylistystä.*
Katariina on yhdistelmäteos Utrion kahdesta kirjasta Neidontanssista ja Katarinan tarusta.
Teos on kauniisti kirjoitettu ja kuvaileva. Antaa kyllä mainion kuvan naisen asemasta ja elämästä vanhoihin aikoihin. Jokseenkin totesin hieman puuduttavaksi sen, miten jälleen kerran kirjan sankaritar joutui kokemaan sortoa ja kasvatti itselleen katkeran kuoren, tosin kun ottaa huomioon sen, millaisen lapsuuden Katarina joutui kokemaan, ei se välttämättä ole ihme. Etenkin, kun ei se onni ja meno tunnu muuttuvan neidon kasvaessa. Olot, joissa Katarina joutuu elämään ovat kyllä sellaiset, ettei voi ihmetellä, miksi katkeruus vähitellen hiipii sydämeen. Kovia aikoja ja oloja. Ei ollut naisen elämä helppoa 1300-luvulla.
Utrio on kuvannut tapahtumia monien eri henkilöiden silmin. Toisaalta se on hyvinkin mielenkiintoista, toisaalta taas jäävät vähän kaikki hahmot jotenkin pintapuolisen tuntuisiksi. Kehenkään ei varsinaisesti tykästy ja sitä jää varsin helposti pohtimaan itse kunkin motiiveja, jotka väliin jätetään kunnolla paljastamatta.
Sivumäärä: 667
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-31-1250-0
Muoto: Kirja
Neidontanssi (1980) Halvast-sarjan 3. kirja:
* Karjalassa tuuheiden koivujen katveessa seisoo Soilaan kartano, ritari Halvast Haukan koti ja linnoitus. Siellä kasvaa hänen palvomansa poika, Tuomas haukka, sekä tytär, kultahiuksinen neito Katarina.
Mutta idän raja on pelottavan lähellä. Jälleen kerran tulee novgorodilainen yli polttaen ja tuhoten. Sodan ahdistuksen keskellä salassa ankaralta isältä syttyy Katarinan hento ja valoisa rakkaus.
Katarina Halvastintyttären tie vie linnanneidoksi Turun linnaan, keskelle ritarielämän loisteliasta ylellisyyttä ja piittaamatonta raakuutta. Turkua ja koko Suomea hallitsee 1320-luvulla ritari Matts Kettilmundsson, viekas, ahne ja kunnianhimoinen mies. Ritari Mattsin juonittelut valtansa laajentamiseksi ja hänen lopullisen tuhonsa tempaavat pyörteeseensä myös Katarina Halvastintyttären kohtalot.
Linnantuvassa helähtää komean Henning Scwerinin luuttu. Katarinan unelma puhtaasta rakkaudesta haipuu…
Kaari Utrio kertoo romaanissaan loistokkaalla ja jännittävällä tavalla Pähkinäsaaren rauhan ajoista, jotka ovat nuoren Katarinan vaiheiden taustana.*
Katarinan taru (1981) Halvast-sarjan 4. kirja:
*Katarina, Soilaan ritarikartanon tytär, on astunut tulevaisuuteen sydän onnea tulvillaan – hänestä on tullut rälssimies Olavi Lemminginpojan vaimo. Mutta elämä Olavin kotitalossa Sudenjuoksussa ei täytä hänen odotuksiaan. Velvollisuudet pidättävät Olavia kaikki ajat poissa Viipurin linnassa ja puolisot loittonevat toisistaan. Talo rappeutuu vuosien mukana, vanhaisäntä ei enää jaksa, suvun naiset piikittelevät ja syrjivät Katarinaa joka on outo lintu heidän joukossaan. Kun maineikas kuvanveistäjä Liedon mestari Laurens saapuu Sudenjuoksuun, Katarina kokee tuokioksi heräävänsä uudestaan elämään.
Syvät järkytykset ja murheet odottavat Katarina Halvastintytärtä tuon onnen aavistuksen jälkeen. Hänen tiensä johtaa piispan Turkuun, kodittomaan ja tuntemattomaan tulevaisuuteen. Ja kun syvä rakkaus hänet tavoittaa, hän oppii, ettei sekään ratkaise ihmisen elämän ongelmia. Ihmisen itsensä on kasvettava ongelmiensa mittaisiksi.
Kaari Utrio kertoo kansakuntamme syntytarinaa uudella sytyttävällä tavalla. Hän kuvaa kuinka naiset elivät miesten maailmassa, rakastivat ja uskoivat, synnyttivät ja kasvattivat uuden sukupolven taistelevien miesten varjossa, ilman sankarien saamaa kiitosta ja ylistystä.*
Katariina on yhdistelmäteos Utrion kahdesta kirjasta Neidontanssista ja Katarinan tarusta.
Teos on kauniisti kirjoitettu ja kuvaileva. Antaa kyllä mainion kuvan naisen asemasta ja elämästä vanhoihin aikoihin. Jokseenkin totesin hieman puuduttavaksi sen, miten jälleen kerran kirjan sankaritar joutui kokemaan sortoa ja kasvatti itselleen katkeran kuoren, tosin kun ottaa huomioon sen, millaisen lapsuuden Katarina joutui kokemaan, ei se välttämättä ole ihme. Etenkin, kun ei se onni ja meno tunnu muuttuvan neidon kasvaessa. Olot, joissa Katarina joutuu elämään ovat kyllä sellaiset, ettei voi ihmetellä, miksi katkeruus vähitellen hiipii sydämeen. Kovia aikoja ja oloja. Ei ollut naisen elämä helppoa 1300-luvulla.
Utrio on kuvannut tapahtumia monien eri henkilöiden silmin. Toisaalta se on hyvinkin mielenkiintoista, toisaalta taas jäävät vähän kaikki hahmot jotenkin pintapuolisen tuntuisiksi. Kehenkään ei varsinaisesti tykästy ja sitä jää varsin helposti pohtimaan itse kunkin motiiveja, jotka väliin jätetään kunnolla paljastamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti