perjantai 10. heinäkuuta 2020

Arnošt Lustig: Rukous Katarzyna Horowitzille

Alkuteos: Modlitba pro Katerinu Horovitzovou (1990)
Kääntäjä: Nina Saikkonen
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 174
Kustantaja: Like
ISBN: 952-471-774-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2020: 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa (32/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 9, 32 , 37 ja 40
Hyllynlämmittäjä: 28


*Puolalainen Katarzyna astuu junasta keskitysleirin rampille. Hän on perheineen matkalla kohti tuhoa, kun kohtalo puuttuu peliin. Varakkaiden amerikanjuutalaisten puhemies poimii Katarzynan kaasukammioon taivaltavasta ihmislaumasta. Ryhmä käy kauppaa hengestään: heidät on luvattu vaihtaa vastapuolen sotavankeihin.


Kuumeinen ilmapiiri liikkuu pelastuksen mahdollisuudesta tuhon vääjäämättömyyteen. Kuolemaa ei voi lahjoa eikä pelastusta ostaa - Katarzyna ymmärtää sen ennen muita. Nuoresta naisesta kasvaa ihminen, joka on kypsä moraaliseen valintaan.


Tsekkiläiskirjailija Arnošt Lustig kuvaa mestarillisesti inhimillistä rajankäyntiä hyvän ja pahan välillä, sitä ratkaisevaa tilannetta, jossa on valittava oman edun ja eettisesti oikean vaihtoehdon välillä.*




Tässä kirjassa on vain kolme lukua. Ne ovatkin sitten hyvin, hyvin pitkiä. Ja hyvin, hyvin täynnä asiaa…


Kirja seuraa, kuinka Katarzyna ja amerikanjuutalaiset odottavat luvattua vaihtoa. Ensin he odottavat leirin synagogassa. Sitten junassa. Sitten taas leirillä ja taas junassa. Saksalaiset tuntuvat leikkivän heillä. Vai leikkiikö heidän oma hallituksensa kun viivyttelee luvattua vaihtoa? Onneksi amerikanjuutalaisilla on paksut lompakot, sillä jokainen hetki maksaa rahaa. Aina vain rahaa, aina vain enemmän.


Saksalaisupseeri pitää hienoja puheitaan. Kertoo vaihdon edistymisestä ja pyytää maksusitoomuksia. Tietysti hän muistaa toimittaa kuitit. Kaikki tapahtuu täsmällisesti, mutta silti seurue ei tunnu pääsevän yhtään lähemmäksi vapautta kuin mitä olivat aivan alussa.


Tekstiä lukee kohtalaisen nopeasti vaikka puheet ovat pitkiä. Teksti tuntuu jotenkin nappaavan mukaansa. Siinä on kiihkeä sävy. Se maistuu kovalta elämältä. Kuvaa kummallista aikaa, tapahtumia, joita ei haluaisi uskoa todeksi. Siinä on toivoa. Kaikesta huolimatta.


Kaunis. Ja raskas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti