Alkuteos: The Aftermath (2013)
Kääntäjä: Ilkka Rekiaro
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 241
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-27961-7
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukulistalta: 78
*Kadulla seisoi saksalaisia naisia pahvit kaulassaan. Pahveissa oli miehen valokuva, lyhyt elämäkerta, osoite ja pyyntö saada tietoa kadonneesta. Jos Lewis olisi kadonnut, olisiko Rachael kulkenut pakkasessa pahvi kaulassa ja odottanut hänen paluutaan? Hän ei ollut varma. Laihat, etäiset sotavuodet olivat tulleet heidän väliinsä.
Saksaan toisen maailmansodan raunioille sijoittuva rakkaustarina kasvaa humaaniksi puheenvuoroksi anteeksiannon puolesta. Eversti Lewis Morgan perheineen lähetetään pahasti pommitettuun Hampuriin toisen maailmansodan jälkeen. Kaupunki kuuluu englantilaisten hallitsemaan vyöhykkeeseen. Virallisen agendan mukaan saksalaisia on rangaistava rikoksistaan kovalla kädellä, mutta Morgan tuntee sääliä nähdessään aliravitut, orvot saksalaislapset. Morganin vaimo suree sodassa kuollutta esikoistaan, eikä hyväksy miehensä päätöstä asettua asumaan samaan taloon leskeksi jääneen saksalaisen Herr Lubertin ja tämän viisitoistavuotiaan tyttären Friedan kanssa. Nuorempi poika Edmund kuitenkin tuntee outoa vetoa Friedaan, joka takertuu yhä natsiajan ihanteisiin.*
En muista kuka tätä kirjaa minulle suositteli. Hänelle kiitos siitä, mutta tunnustan, ettei tällä kertaa suositus osunut kohdalleen.
Kirja kertoo koskettavasti elämästä sodanjälkeisessä Saksassa. Se kuvaa ihmisten elämää ja sieltä löytyvää epätoivoa ja toivoa. Mutta. Suurin osa on “paremman” väen asiaa. Englantilainen upseeri, rikkaat ja hyväonniset saksalaiset. Toki mukana vilahtaa muutama orpolapsi, joilla on omat suunnitelmansa ja tekemisensä selviytymisensä eteen. Varmasti ajankuvauksena kiinnostavaa luettavaa, sillä kirjailija sanoo saaneensa idean todellisista tapahtumista. Mutta jälleen… Jotkut kirjan tapahtumista ovat liian ennalta arvattavia. Ne tajuaa heti kun vain pääsee alkuun. Ja niihin pettyy…
Kirjan kerronta on sinällään sujuvaa. Tarina etenee ja onnistuu kohtalaisen hyvin pitämään mielenkiinnon yllä. Joissain paikoissa tosin meinasin alkaa hieman hyppelemään. Se ehkä johtui siitä, että oikeastaan kukaan henkilöhahmoista ei kiinnostanut. He olivat aika pelkistetyn oloisia ja ennalta arvattavia tekemisissään.
Luettava, mutta minun makuuni tylsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti