Alkuteos: Mon ami Pierrot (2022)
Kääntäjä: Ivanka Hahnenberger
Ilmestymisaika: 2024 (ko.painos)
Kustantaja: Magnetic Press
Sivumäärä: 264
ISBN: 9781962413138
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
*Cléa, a young noblewoman, is groomed for a promising future with Berthier, the son of a Count. It should be a comfortable life, but is that what she truly wants...? Fate introduces her to Pierrot, a charming street magician who sweeps her off her feet and reveals what her sheltered life lacks. Fascinated by Pierrot, Cléa follows him to his hidden treehouse in the woods, where wonders unimaginable unfold. The boundaries of possibility expand before her, but is she really chasing freedom, or is she trapped in Pierrot’s spell...?
What begins as a fairy tale romance turns gradually into a fantasy thriller with dark twists and dangerous repercussions that will keep you turning the pages through to its deadly climax. This is not your typical storybook of whimsical witchcraft -- Jim Bishop deftly manipulates the tropes and reader expectations to explore the delicate line between devotion and independence.*
Tekijä on selvästi inspiroitunut Studio Chiblin Haurun liikkuvasta linnasta. Niin paljon yhtäläisyyksiä tästä tarinasta löytyy. Selvästi tyyli on innostanut myös piirtojälkeen.
Tyttö siis kaipaa vapautta ja haluaa itsenäisyyttä. Häntä kuitenkin odottaa määrätty kohtalo, joka tässä tapauksessa on naida poika ja elää turvattu elämä. Tyttö kuitenkin päätyy velhon matkaan ja rakastuu tähän. Velho asuu metsässä, jossa on kummallisia olentoja ja sattumuksia. Lisäksi miekkosella tuntuu olevan liuta salaisuuksia... Tietty tytön sulhanen lähtee pelastusretkelle, jonka aikana sattuu ja tapahtuu vaikka mitä.
Minulle Clea jäi aika etäiseksi. Hän on lähinnä ripustautuva ja tyly. Pierrot taas selvä m*lkvisti, joka ajattelee vain itseään ja manipuloi toisia mielensä mukaan. Berthier on ehkä porukan sympaattisin hahmo omine kuvitelmineen ja kunniakäsityksineen.
Piirtojälki tosiaan muistuttaa mangaa melkoisesti. Eniten minua häiritsevät hahmojen ilmeet. Clean ja Pierrotin tuijotus on useasti todella maanista, ellei jopa pelottavaa. Heidän silmänsä vaikuttavat tyhjiltä. Värit toimivat usein hyvin. Poikkeuksiakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti