Alkuteos: 红高粱家族 [Hong gaoliang jiazu] (1987)
Kääntäjä: Riikka Vuokko
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 428
ISBN: 9789511305408
Muoto: e-kirja (Nextory)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2023: 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (18/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2023 ainakin: 2, 3, 5, 8, 10, 13, 30, 37, 40 ja 46
*Nobelistin ensimmäisessä ja tunnetuimmassa romaanissa myytit ja kansantarinat sekoittuvat kertomukseen suvusta, sodasta ja rakkaudesta.
Nuori tyttö naitetaan durraviinatislaamon omistajan pojalle ja joutuu miehensä ja appiukkonsa kuoltua ottamaan ohjat käsiinsä. Tislaamo menestyy ja perhe vaurastuu, kunnes sota pyyhkäisee seudun yli eikä mikään jää ennalleen.
Häikäisevän kauniina lainehtivat pellot muodostavat taustan Kiinassa kohua herättäneen raadolliselle sodan ja kuoleman kuvaukselle. Romaanin pohjalta on tehty myös palkittu elokuva.*
Punainen durra oli minulle melkoinen taistelu. Se on minun makuuni raskas, hyppivä ja jotenkin epäselvästi jäsennelty. Se käsittelee raskaita aiheita ja onnistuu samalla kuitenkin jättämään henkilöhahmot jokseenkin etäisiksi ja paikoitellen jopa mielenkiinnottomiksi.
Kerronta vaihtelee useiden eri aikojen välillä. Silloin tällöin kirjan kertoja elää nykypäivää, viittaa omaan elämäänsä. Suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin menneisyydessä. Hän kertoo isänsä ja tämän isän tarinaa siitä, kuinka he taistelivat japanilaisia vastaan. Sitten äkkiä pompataankin vielä kauemmaksi menneisyyteen, aikaan jolloin isän äiti ja isä vasta tapasivat. Kerronnat lomittuvat ja limittyvät keskenään ja lopputulos jää minusta sekavaksi poukkoiluksi.
En todellakaan suosittele tätä herkille. Kirjan tapahtumat ovat raakoja ja julmia. Verisiä. Sodassa kuolee ihmisiä, eikä taisteluiden tai elämän kuvailussa olla kaunisteltu asioita. Suolet tulevat ulos, koiria ammutaan ja syödään, naisia raiskataan, ihmiset jäätyvät hengiltä... Julmaa touhua. Kamalaa luettavaa. Inhottavaa suorastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti