Alexandre Dumas: Myladyn poika

Alkuteos: Vingt ans après (1845)
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 863
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat VII - XVI

* Kaksikymmentä vuotta on vierähtänyt uljaiden muskettisotureiden seikkailuista, kun kolmikon verraton johtaja d’Artagnan etsii entiset aseveljet käsiinsä kardinaali Mazarinin mahtikäskystä. Kuningas ja isänmaa kutsuvat heitä uusiin mainetekoihin…

Atos, Portos, Aramis sekä d’Artagnan ovat koko maailman tuntemia romaanisankareita, joiden seikkailuista ovat nauttineet jo lukemattomat lukijapolvet. Dumas’n kuolemattomasta romaanista löytyy rehevän värikkäitä juonenkäänteitä, mukaansatempaavaa jännitystä, uljaita miehiä ja kauniita naisia – se on historiallista viihdettä parhaimmillaan.*



Myladyn poika on Suomessa ilmestynyt useina eri käännöksinä ja useilla eri nimillä kuten vaikkapa Muskettisoturit 20 vuotta myöhemmin. Varsin monesti teos on jaettu useampiin osiin erilaisina jatkokertomuksina. Itse jatkan lukemista aikaisemmin löytämäni Alexandre Dumas –sarjan parissa.


Ensimmäinen osa on alanimeltään Vanhat riitapukarit (s.187) ja siinä johdatellaan lukijaa Ranskan sen hetkiseen tilanteeseen. Tapaamme kardinaali Mazarinin ja kuningatar Anna Itävaltalaisen ja kuulemme politiikan sen hetkisestä tilasta. D’Artagnan tapaa vanhoja ystäviään joutuessaan toimimaan kardinaalin palveluksessa. Hänen tehtäväkseen jää etsiä käsiinsä vanhat toverinsa, joista kohtaamme Aramiksen ja Porthoksen palvelijoineen. Mikä jännittävintä, viimeinkin paljastuvat kaikkien kolmen muskettisoturin oikeat nimet!


Pulmallinen tilanne (s.184) juoksuttaa d’Artagnanin tapaamaan Athosta ja tutustuttaa meidät uudistuneeseen Athokseen ja tämän nuoreen suojattiin Raouliin. Lukija pääsee tutustumaan vankilassa viruvaan prinssi Beaufortiin ja tämän tempauksiin sekä saa huomata, miten toimeliaita prinssin erilaiset ystävät ovatkaan…

D’Artagnan on oikeastaan aikalailla sivussa, sillä enemmän keskitytään juuri Athoksen, tämän palvelijan ja prinssi Beaufortin toimiin. Tämä on ainakin allekirjoittaneesta mukavaa vaihtelua.


Tikari (s.187) vapauttaa prinssi Beaufortin vankilastaan varsin mielikuvituksellisen juonen avulla ja tämän aatelisen paon takia muskettisoturit törmäävät toisiinsa tilanteessa, joka voidaan todeta hyvinkin ristiriitoja herättäväksi. Useamman hetken saa lukija pohtia osoittautuvatko kunnia ja ylpeys vahvemmiksi kuin ystävyys.

Lukija pääsee myös jälleen seurailemaan nuoren varakreivi Raoulin edesottamuksia. Vaikuttaa siltä, ettei nuorukainen ole kauaksi puusta pudonnut seikkailunhaluisuutensa suhteen…


Kahlekuningas (s.188) on ehkä jokseenkin epämääräinen nimi tälle osalle. Ainakin itselleni se jäi jotenkin epäselväksi. Ellei sitten oteta huomioon sitä, että viimeinkin kohtaamme Myladyn pojan…

Tässä osassa seurailemme Raoulin ja hänen ystävänsä de Guichen pääsyä viimeinkin armeijaan ja havaitsemme, miten helposti Raoulin asiat alkavatkaan siellä lutviutumaan hänen saamansa erinomaisen kasvatuksen ansiosta. Tietenkään unohtamatta pientä osuutta onnea.

Kuten jo mainitsin, Myladyn poika astuu viimein näyttämölle ja saa muskettisoturit melkoisen sekaisin jo pelkällä olemassaolollaan. Näistä neljästä nimittäin jokainen aina tavallaan pohtii tuota tuomiota, jonka he aikoinaan langettivat Myladylle. Nyt menneisyys on viimein heitä kohtaamassa.

Myös vanha tuttumme, lordi Winter astuu mukaan kuvioihin Englannin Kaarle I –kuninkaan miehenä ja lähettinä tullessaan Ranskaan tapaamaan Kaarlen maanpakoon turvaan lähtenyttä kuningatarta ja tytärtä. Nyt saamme siis kunnolla mukaan myös kansainvälistä politiikkaa, johon tietenkin myös muskettisoturiystävämme pääsevät vähitellen tavalla tai toisella osallisiksi.


Neljä vanhaa ystävystä (s.186) johdattelee Athoksen ja Aramiksen vaaralliselle matkalle lordi Winterin seurassa. Jälleen Myladyn poika sattuu heidän tielleen kylväen kammoa miehiin, jotka muuten ovat niin rohkeita.

Raoul seikkailee Pariisin mellakoissa, jotka alkavat neuvosmies Brousselin vangitsemisesta. D’Artagnan joutuu muistuttamaan nuorukaista siitä, kuka onkaan se oikea kuningas…

Muuten saamme seurata miten tehokkaasti koadjutori Gondy käynnistää ystäviensä avustuksella lisää mellakkatoimia ja kaikkea muuta mukavaa kardinaali Mazarinin riemuksi.


Synninpäästö (s.186) keskittyy seurailemaan mitä kuuluu d’Artagnanille ja Porthokselle. Se asettaa kaksikon palvelemaan niin kardinaali Mazarinia kuin kuningatar Anna Itävaltalaistakin varsin kimurantissa tilanteessa. Kaikeksi onneksi neuvokas d’Artagnan keksii keinot ja jopa äkkipikainen kuningatar on tyytyväinen.

Aivan lopussa Mazarin lähettää kaksikon matkalle, jonka määränpäätä on vaikea olla arvailematta.


Pako (s.186) kertoo muskettisoturiystävysten seikkailuista Kaarle Stuartin Englannissa. Aivan alussa neljä ystävystä kohtaavat jälleen toisensa, joskin vielä hieman jakautuneina. Varsin pian d’Artagnan ja Porthos kuitenkin vakuuttuvat siitä, että Athos ja Aramis ovat liikkeellä jalon asian puolella ja liittyvät tovereihinsa, jotka katsovat kunnia asiakseen koettaa pelastaa vangitun Kaarle Stuartin.


Kostajassa (s.183) seurataan Kaarle kuninkaan oikeuden käyntiä ja muskettisotureiden viimeisiä yrityksiä hänen auttamisekseen. Vähän myös paljastellaan, kuinka ja millaista kostoa Myladyn poika oikein suunnitteleekaan.


Naamioitu mies (s.188) selvittää miten kostoyrityksen oikein käy ja mitä Pariisissa onkaan tapahtunut sinä aikana, jonka neljä toverusta ovat olleet Englannissa.


Kuninkaan saapuminen (s.188) päättelee upeasti kirjan juonten langat. Muskettisoturit saavat kukin palkintonsa ja Ranska rauhansa.



Myladyn poika on kieltämättä mielenkiintoinen teos. Siinä on ehtaa muskettisoturi henkeä, ylvästä aateluusajatusta ja sopivasti poliittista juonittelua. Tapahtumat etenevät miellyttävän vauhdikkaasti niin, ettei aika todellakaan tule pitkäksi. Ja tällä kertaa myös palvelijat todella pääsevät näyttämään mihin pystyvät!

Eve Silver: Demon's Hunger

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 350
Kustantaja: Grand Central Publishing
ISBN: 978-0-446-61893-9
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: The Compact of Sorcerers, 2. osa

*The Compact of Sorcerers, a brotherhood sworn to protect the wall between the human and demon realms, is thrust into battle with an unseen evil that threatens to destroy them all…

A DESIRE FOR PASSION

Forensic anthropologist Vivien Cairn fears she’s losing her mind. Her libido has kicked into overdrive, and she’s blacking out – leaving hours of her life unaccounted for and no memory of where she’s been… or what she’s done. But when a sexy stranger rescues her from a demon attack, Vivien realizes there’s more than just her sanity at stake.

A TASTE FOR MURDER

A seductive killer is luring victims, and Sorcerer Dain Hawkins finds himself walking a dangerous line between ancient duty and sizzling desire when the brotherhood – and Vivien herself – begins to suspect that her mysterious symptoms may connect her to the crimes. Can Dain save Vivien from the evil that threatens to claim her? Or will they both succumb to…

DEMON’S HUNGER*



Perus tarina. Kaunis, mutta syystä tai toisesta itseään mitättömänä pitävä nainen törmää mystiseen ja uskomattoman komeaan mieheen, joka tavattuaan naisen ei enää näe muita. He rakastuvat kuin huomaamatta toisiinsa kaikista menneisyyden traumoista huolimatta ja tuntevat kiihkeän intohimon välillään. Tällä kertaa mukana on vain velhoja ja demoneita. Näin vaihteluksi.

Hyvin kirjoitettu teos, joskin tyylisuunnan peruspiirteet täyttyvät ehkä turhankin hyvin. Oikein mitään sinällään omaperäistä kirjassa ei ole. Kevyttä hömppää, loistavaa aivojen tyhjennystä.

Glen Duncan: Minä, Lucifer

Alkuteos: I, Lucifer
Suomentaja: Konsta Klemetti
Ilmestymisaika: 2004 (ko.painos)
Sivumäärä: 300
Kustantaja: Like
ISBN: 952-471-352-7
Muoto: Kirja


*Pirullisen hauska ja viiltävän terävä kertomus pimeyden prinssin vaiheista maan päällä! Lucifer saa mahdollisuuden tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin sekä kertoa oman versionsa Raamatun ja maailmanhistorian tapahtumista.
Pimeyden prinssi saa Jumalalta viimeisen tilaisuutensa pelastukseen - sillä ehdolla, että pystyy elämään suhteellisen nuhteetonta elämää maan päällä. Vanha kehno suhtautuu tarjoukseen skeptisesti ja neuvottelee itselleen koeajan: kesäloma ihmisruumiissa, bonuksena kaikki lihan ilot. Paholainen inkarnoituu masentuneen ja mitättömän kirjailijaparka Declan Gunnin ruumiiseen ja alkaa tutustua aistillisen olemassaolon ihmeisiin, laajentaa Gunnin uraa elokuvamaailmaan ja järjestää vipinää kirjailijan sotkuisiin naissuhteisiin.

Lucifer päättää myös hyödyntää uutta ruumistaan ja kirjoittaa omaelämäkerran korjatakseen ikiaikaiset väärinkäsitykset kerralla. Luciferin omaelämäkerrallinen tilitys on sarkastisen hauskaa, rienaavan älykästä kommentaaria koko länsimaisesta kulttuurihistoriasta, Raamatun tapahtumista ja paholaisviittauksilla leikittelevästä populaarikulttuurista.*



Luin tämän ensimmäisen kerran joskus lukiossa. Sattumalta huomasin kirjan sitten kirjastossa ja päätin koettaa, mitenkä hyvin se nyt maistuisi. Ja maistuihan se. Lucifer on ihastuttava omine virheineen ja olettamuksineen. Se miten hän kuvailee maailmaamme ja kuin huomaamatta muuttuu sen mukana voimatta kuitenkaan lopulta itselleen mitään… Teos antaa mielenkiintoisia pohdinnan aiheita, etenkin kun tietää, miten joitain asioita on pyritty pimittämään halki vuosisatojen. Mielenkiintoinen vaihtoehto siis.

Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat vaihtoehtoista luettavaa ja eivät hämmenny kiroilusta tai lukuisista joskus rivohkoistakin viittauksista. Tätä kirjaa ei kannata välttämättä lukea, jos ottaa uskonasiat turhan vakavasti.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe

Alkuteos: Robinson Crusoe (1719)
Suomentaja: Juhani Lindholm
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 713
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-15864-3
Muoto: Kirja


*Olen haaksirikkoutunut hirvittävälle autiolle saarelle vailla pienintäkään toivoa pelastumisesta. Olen kuitenkin elossa enkä hukkunut, kuten laivan koko muu miehistö.*



Crusoe oli yllätyksiä täynnä. Itse nimittäin olen aina luullut, että koko teos sijoittuu tuolle autiolle saarelle, mutta päähenkilöllehän ehtii tapahtua vaikka mitä ennen kuin hän edes joutuu saarelleen. Aivan samoin olin luullut, että Perjantailla on suuri ja merkittävä rooli, mutta lopulta hänen osansa onkin lähes häviävän pieni. Kolmas suuri yllätys oli se, että teos onkin kaksiosainen. Ensimmäinen osa kertoo tuon kaikille tutun saaritarinan ja toinen osa taas keskittyy Crusoen seikkailuihin hänen ollessaan jo lähempänä seitsemääkymmentä. En ollut koskaan tiennyt, että Crusoe lähti vielä vanhoilla päivillään seikkailemaan Madagaskarin kautta pitkälle Aasiaan ja sieltä Siperian kautta takaisin Eurooppaan.

Yllätyksistä ja näistä osittain johtuneista hämmennyksen ja pettymyksen tunteista huolimatta pidin kyllä todella paljon Robinson Crusoesta. Kirja on kirjoitettu todella hyvin ja se on mielenkiintoinen. Jos nyt ei oteta huomioon liiallisia uskonnollisia paasauksia, joita tuon aikaisissa teoksissa monesti oli. Ainoa seikka, joka itseäni häiritsi läpi kirjan on se, että niin kovin harvalle on annettu oikea nimi. Sivuhahmot jäävät siis todella persoonattomiksi kun heihin viitataan vain ilmauksilla kuten espanjalainen tai laivan kapteeni.

Suosittelen kyllä tätä klassikkoa ihan kaikille luettavaksi. Vaikka kirja on melko pitkä, on se miellyttävää luettavaa eikä ainakaan itsellä takunnut ollenkaan. Todella miellyttävää ajanvietettä ja ehdottomasti maineensa ansainnut.

Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia

Alkuteos: Les trois mousquetaires (1844)
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 115
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat I -VI




Tämä teos tuskin kaivannee sen suurempia esittelyjä. Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia on ikimuistoinen ja riemukas klassikko, jonka satuin löytämään vahingossa kuuteen osaan jaettuna jatkokertomuksena. Tunsin löytöhetkellä suurta riemua, sillä kirjat ovat mitä ihastuttavimpia pieniä ja sieviä tapauksia.

Kolmen muskettisoturin perusjuoni on seikkailuja ja juonittelua Ranskan hovissa sekä myös Englannissa. Rakkausseikkailuja mahtuu mukaan, sekä myös muskettisotureiden ja kardinaali Richelieun kaartilaisten välistä kärhämöintiä. Nuori D’Artagnan on matkalla muskettisoturiksi ja seikkailee kolmen muskettisoturin Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen kanssa puolustaen niin kuningatar Anna Itävaltalaisen kuin kuningas Ludvig XIII:sta kunniaa.

Itse rakastan tätä kirjaa ylitse kaiken. Se on miellyttävästi kirjoitettu ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Välillä saa nauraa ja hymyillä oikein olan takaa. Ja vaikka yhtenä kokonaisena kirjana teos veisi huomattavasti vähemmän hyllytilaa, olen huomannut, että näin kuuteen osaan jaettuna se on varsin kevyttä lukemista.


Ensimmäinen osa, joka kulkee nimikkeellä Aseisiin kaikki kuninkaan miehet (s.185), kertoo kuinka D’Artagnan lähtee kotoaan ja saapuu Pariisiin missä hän erinäisten sattumusten ja tapahtumien kautta tutustuu Athokseen, Porthokseen ja Aramikseen ja lopulta päätyy heidän ystäväkseen.


Toinen osa kulkee sarjassa nimellä Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! (s.188). Nimi on varsin kuvaava, sillä tässä osassa kolmen muskettisoturin ja nuoren d’Artagnanin ystävyys sen kun vain syvenee ja nuo kolme kokeneempaa soturia alkavat vähitellen luottamaan nuoreen toveriinsa.

Nuori d’Artagnan myös rakastuu vuokranantajansa kauniiseen vaimoon, rouva Bonacieuxiin, joka työskentelee hovissa. Sattumusten ja pienoisten väärinkäsitysten kautta ystävykset sotkeutuvat maan mahtavimpien rakkaussotkuihin ja päätyvät jopa juoksemaan Pariisista Lontooseen ennätysajassa kuningattaren kunnian nimissä.


Kolmas osa kantaa alanimeä Paljasta miekkasi ja kuole! (s.185).  Tässä osassa seuraillaan kuinka d’Artagnan selviytyy Lontoosta takaisin Pariisiin ja mitä kuninkaan tanssiaisissa tapahtuukaan. Nuori tuleva muskettisoturi lähtee myös selvittämään, mitä oikein tapahtuikaan hänen kolmelle ystävälleen heidän jäädessä kunkin taholleen Lontooseen mentäessä. Aramiksen ja Athoksen menneisyyksiä valotetaan jonkin verran. D’Artagnan myös joutuu näkemänsä Myladyn pauloihin.


Neljäs osa kulkee alanimellä Pelottomia miehiä (s.183). Ranska on ajautumassa kunnolla sotaan Englannin kanssa ja muskettisoturit ja kaartilaiset on komennettu valmistautumaan. Muskettisoturit hankkivat varusteensa kuntoon kukin omalla tavallaan ja siinä sivussa d’Artagnan ehtii myös vierailla ahkeraan Myladyn luona ja joutua lemmensuhteeseen tämän palvelustytön kanssa. Ihastuttava nuori rouva Bonacieux on kuin unohdettu ainakin suurimman osan aikaa. D’Artagnan sen sijaan hankkii itselleen vaikutusvaltaisia vihollisia minkä kerkiää, eikä hänen henkiriepunsakaan ole enää paljon arvoinen. Onneksi hänen kolme muskettisoturitoveriaan ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsevät selville kavalista suunnitelmista.


Viides osa, Viimeiseen veripisaraan (s.187), pitää sisällään useampiakin kohtaamisia. Tässä osassa Mylady on miltei pääosassa selvitellessään välejään niin Athoksen kuin lordi Winterinkin kanssa. Myladyn kavaluus ja viekkaus pääsevät oikein oikeuksiinsa tämän koettaessa huijata puolelleen nuoren upseerin Feltonin…


Kuudes osa Kalvan kavaljeerit (s.187) päättää upeasti Kolme muskettisoturia. Siinä kerrotaan kuinka piirityksen käy, mitä tapahtuu Myladylle ja rouva Bonacieuxille. D’Artagnan myös viimein saa mystisen miehensä kiinni ja oppii tuntemaan tämän nimen. Lyhyesti myös mainitaan, mitä noille ystävyksille oikein tapahtuukaan näiden heidän nuoruusvuosiensa seikkailujen jälkeen.



Kolme muskettisoturia on ehdoton ja persoonallinen klassikko, josta ei voi olla nauttimatta. Suuren sivumäärän ei todellakaan saa antaa pelottaa. Kun kirjaan tarttuu, se suorastaan imaisee lukijan itseensä, eikä päästä irti otteestaan ennen kuin takakansi tulee vastaan.

Sue Grafton: C is for Corpse

Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 243
Kustantaja: Pan Books
ISBN: 0-330-31584-6
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Kinsey Millhone Aakkosmurhat #3

*”My name is Kinsey Millhone. I’m a licensed private investigator… thirty-two, twice divorced. I like being alone and I suspect that my independence suits me better than it should…”

Kinsey met Bobby Callahan in the gym on Monday morning. By Thursday, he was dead.

He was convinced someone was trying to kill him and it tutned out to be true, but no one figured it out in time to save him.

Kinsey had never worked for a dead man before and hoped she wouldn’t have to again. This report was for him…*



Ensimmäinen Graftonin kirjani englanniksi ja hyvin toimi. Oikeastaan mielestäni paremmin kuin suomeksi. Jotenkin Kinseyn hahmo pääsee paremmin oikeuksiinsa ja hänen persoonansa tuntuu enemmän häneltä itseltään.

Tarina oli tällä kertaa aivan ihastuttava. Pidin kovasti Bobbystä ja minusta oli suorastaan musertavaa se, mitä kaikkea hänelle oikein olikaan tapahtunut ja tapahtui. Onneksi Kinsey päätti selvittää tapauksen maksoi mitä maksoi ja onneksi paha lopulta sai palkkansa. Sivutarinassa aka Kinseyn elämässä tapahtuu myös. Hänen vuokraisäntänsä voisin mielihyvin ottaa omaksi vuokranantajakseni! Ihastuttava vanha herra.

Lämminhenkinen ja mukaansatempaava dekkari. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa.

Robert van Gulik: Kiinalaiset naulamurhat

Alkuteos: The  Chinese Nail Murders (1961)
Suomentaja: Kristiina Rikman
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-06090-9
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 5 osa tuomari Deestä kertovassa sarjassa

*Pei-chowissa on kylmä. Niin kylmä että tuomari Deen on toimistossaankin kyhjötettävä turkkiin kääriytyneenä ja vanha korvaläpällinen karvahattu päässä. Silti hän tuntee miten jäinen viima puhaltelee huoneen läpi.

Lieneekö Pei-chowin kylmyyden ja eristyneisyyden syytä, että rikoksetkin tuntuvat synkemmiltä ja salaperäisemmiltä kuin mitkään niistä rikoksista joita tuomari Dee edellisissä virkapaikoissaan niin menestyksellisesti on ratkaissut. Vai onko syynä se, että kaupungin asujaimistossa vielä on sukuja joiden suonissa virtaa tataari verta ja jotka edelleen harjoittavat barbaarivelhojen salaisia menoja.

Tuomari Dee joutuu joka tapauksessa kohtaamaan eriskummallisia henkilöitä ja setvimään merkillisiä juonia ennen kuin Päättömän ruumiin tapaus ja Murhatun kauppiaan tapaus on viety päätökseen.*



Vähän erilaisempi dekkari kyseessä. Mielenkiintoinen tuttavuus tosin. Jotenkin jännittävää lukea, miten entisaikoina – siis ihan muinaisessa Kiinassa – rikoksia ratkaistiin ja miten silloin elettiin ja toimittiin oikeusistuimissa. Hahmojen puheet ja teot kun nimittäin ovat varsin erilaisia. Vai miltäpä kuolemanrangaistus lievemmässä muodossaan kuulostaa? Miten muka kuolemanrangaistusta voi lieventää?

Kirjassa tutkitaan muutamaakin eri tapausta, jotka limittyvät ja lomittuvat hyvin toisiinsa niin, ettei yksi voi kunnolla selvitä ilman toista. Joskin lukija saattaa huomata toivovansa, että joissain kohdissa tuomari ei olisi aivan niin rehellinen ja oikeudenmukainen kuin mitä hän on. Jossain kohdissa sallisi tarkoituksen pyhittää keinot.

Teos on kirjoitettu rauhalliseen sävyyn. Mistään rämistelystä ei ole kyse. Tässä on kiireetön ja rauhallisesti etenevä dekkari, joka kuitenkin tarjoaa mielenkiintoisia pähkinöitä purtavaksi.

Derek Landy: Keplo Leutokalma

Alkuteos: Skulduggery Pleasant (2007)
Suomentaja: Helene Bützow
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 352
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3813-4
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Seitsenosaisen trilogian 1. osa

*Stephanie perii suureksi yllätyksekseen setänsä, kauhukirjailija Gordon Edgleyn, talon ja kirjallisen jäämistön. Mutta samalla hän perii myös setänsä hengenvaaralliset seikkailut ja merkilliset ystävät: yksityisetsivä Keplo Leutokalman, räätäli Kammo Pukevan ja salaperäisen Siru Turmion.

Kauhukirjailija Gordon Edgleyn menestysteokset pohjautuivatkin nimittäin hänen omiin kokemuksiinsa! Stephanie huomaa pian, että todellisuus on tuhat kertaa taruja hurjempi. Lontoossa on peikko, vampyyreja ja velhoja ja kaikki haluavat jotain hänen setänsä jäämistöstä.

Derek Landyn Keplo Leutokalma on vauhdikas irlantilainen fantasia kohteliaasta, mutta teräväsanaisesta luurankoetsivästä, josta tulee Stephanie Edgleyn oppi-isä, liittolainen ja puolustaja. Keplo on myös velmu velho, jolla on perspektiiviä elämään – ja kuolemaan – satojen vuosien päähän.*



Vauhdikas ja nopeasti etenevä lasten ja nuorten kirja, jonka hahmot ovat  - tai ainakin yrittävät olla – hauskoja ja mielenkiintoisia. Tapahtumat ovat vähän liian ennalta arvattavia vanhemman lukijan mieleen ja osa hauskoiksi ajatelluista jutuista meni ainakin itsellä hukkaan. Kuitenkin ymmärrän mainiosti, että kirja voi nuoremmista olla oikein viihdyttävä. Tarina on onnistunut ja mukiin menevä. Mainiota ja kevyttä lukemista siis vanhemmallekin väelle.

Carola Dunn: A Colourful Death

Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 337
Kustantaja: C&R Crime
ISBN: 978-1-78033-649-7
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: A Cornish Mystery –sarja

*Excitement and intrigue seem to follow widow Eleanor Trewynn around!

Her friend and neighbor in the sleepy village of Port Mabyn, artist Nick Gresham, discovers several of his paintings in his shop have been slashed and destroyed. The finger of suspicion rests on rival local artist Geoffrey Monmouth, but when Nick and Eleanor go to have it out with him, they find Monmouth’s stabbed body in his studio – and Nick is immediately flagged up as most likely suspect.

DI Scumble and DS Megan Pencarrow, Eleanor’s nice, have been assigned to investigate the murder but Eleanor isn’t leaving anything to chance – and once she starts investigating she learns Nick is far from the only candidate with a compelling motive for murder…*



Aivan ihastuttava uusi dekkari tuttavuus. Eleanor on viehättävä vanha rouva, jolla on mainio tapa unohtaa kertoa joitain asioita ja väliin hän kuitenkin ehtii kaikkien edelle. Voisin miltei sanoa häntä eräänlaiseksi Miss Marple hahmoksi, joskin ehkä hieman miellyttävämmäksi. Muutkin tärkeistä hahmoista ovat mielenkiintoisia ja heidän seuraansa on varmasti mukava palata toistekin.

Juoni etenee hyvin ja mukavasti. Ehkä omaan makuuni ratkaisu oli kuitenkin turhan helppo. Olin pitkään poliisia edellä ja yhdistellyt kertomuksen edetessä langat melkoisen hyvin yhteen. Juonen helppous ei kuitenkaan niin kauheasti haittaa. Se on riittävän mielenkiintoinen pitääkseen lukijan otteessaan ja jättää mainiosti tilaa kirjan sanalliselle annille. Vanhat sananlaskut ja englantilaisen pikkukaupungin arki ja tavat sekä sanonnat ovat kerrassaan ihastuttavaa luettavaa. Tunnelmaltaan kirja on mahtava! Suosittelen ehdottomasti koettamaan, jos rauhallisesti etenevä tutkimus kiinnostaa. Ja muutenkin.