Alkuteos: Les trois mousquetaires (1844)
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 115
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat I -VI
Tämä teos tuskin kaivannee sen suurempia esittelyjä. Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia on ikimuistoinen ja riemukas klassikko, jonka satuin löytämään vahingossa kuuteen osaan jaettuna jatkokertomuksena. Tunsin löytöhetkellä suurta riemua, sillä kirjat ovat mitä ihastuttavimpia pieniä ja sieviä tapauksia.
Kolmen muskettisoturin perusjuoni on seikkailuja ja juonittelua Ranskan hovissa sekä myös Englannissa. Rakkausseikkailuja mahtuu mukaan, sekä myös muskettisotureiden ja kardinaali Richelieun kaartilaisten välistä kärhämöintiä. Nuori D’Artagnan on matkalla muskettisoturiksi ja seikkailee kolmen muskettisoturin Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen kanssa puolustaen niin kuningatar Anna Itävaltalaisen kuin kuningas Ludvig XIII:sta kunniaa.
Itse rakastan tätä kirjaa ylitse kaiken. Se on miellyttävästi kirjoitettu ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Välillä saa nauraa ja hymyillä oikein olan takaa. Ja vaikka yhtenä kokonaisena kirjana teos veisi huomattavasti vähemmän hyllytilaa, olen huomannut, että näin kuuteen osaan jaettuna se on varsin kevyttä lukemista.
Ensimmäinen osa, joka kulkee nimikkeellä Aseisiin kaikki kuninkaan miehet (s.185), kertoo kuinka D’Artagnan lähtee kotoaan ja saapuu Pariisiin missä hän erinäisten sattumusten ja tapahtumien kautta tutustuu Athokseen, Porthokseen ja Aramikseen ja lopulta päätyy heidän ystäväkseen.
Toinen osa kulkee sarjassa nimellä Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! (s.188). Nimi on varsin kuvaava, sillä tässä osassa kolmen muskettisoturin ja nuoren d’Artagnanin ystävyys sen kun vain syvenee ja nuo kolme kokeneempaa soturia alkavat vähitellen luottamaan nuoreen toveriinsa.
Nuori d’Artagnan myös rakastuu vuokranantajansa kauniiseen vaimoon, rouva Bonacieuxiin, joka työskentelee hovissa. Sattumusten ja pienoisten väärinkäsitysten kautta ystävykset sotkeutuvat maan mahtavimpien rakkaussotkuihin ja päätyvät jopa juoksemaan Pariisista Lontooseen ennätysajassa kuningattaren kunnian nimissä.
Kolmas osa kantaa alanimeä Paljasta miekkasi ja kuole! (s.185). Tässä osassa seuraillaan kuinka d’Artagnan selviytyy Lontoosta takaisin Pariisiin ja mitä kuninkaan tanssiaisissa tapahtuukaan. Nuori tuleva muskettisoturi lähtee myös selvittämään, mitä oikein tapahtuikaan hänen kolmelle ystävälleen heidän jäädessä kunkin taholleen Lontooseen mentäessä. Aramiksen ja Athoksen menneisyyksiä valotetaan jonkin verran. D’Artagnan myös joutuu näkemänsä Myladyn pauloihin.
Neljäs osa kulkee alanimellä Pelottomia miehiä (s.183). Ranska on ajautumassa kunnolla sotaan Englannin kanssa ja muskettisoturit ja kaartilaiset on komennettu valmistautumaan. Muskettisoturit hankkivat varusteensa kuntoon kukin omalla tavallaan ja siinä sivussa d’Artagnan ehtii myös vierailla ahkeraan Myladyn luona ja joutua lemmensuhteeseen tämän palvelustytön kanssa. Ihastuttava nuori rouva Bonacieux on kuin unohdettu ainakin suurimman osan aikaa. D’Artagnan sen sijaan hankkii itselleen vaikutusvaltaisia vihollisia minkä kerkiää, eikä hänen henkiriepunsakaan ole enää paljon arvoinen. Onneksi hänen kolme muskettisoturitoveriaan ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsevät selville kavalista suunnitelmista.
Viides osa, Viimeiseen veripisaraan (s.187), pitää sisällään useampiakin kohtaamisia. Tässä osassa Mylady on miltei pääosassa selvitellessään välejään niin Athoksen kuin lordi Winterinkin kanssa. Myladyn kavaluus ja viekkaus pääsevät oikein oikeuksiinsa tämän koettaessa huijata puolelleen nuoren upseerin Feltonin…
Kuudes osa Kalvan kavaljeerit (s.187) päättää upeasti Kolme muskettisoturia. Siinä kerrotaan kuinka piirityksen käy, mitä tapahtuu Myladylle ja rouva Bonacieuxille. D’Artagnan myös viimein saa mystisen miehensä kiinni ja oppii tuntemaan tämän nimen. Lyhyesti myös mainitaan, mitä noille ystävyksille oikein tapahtuukaan näiden heidän nuoruusvuosiensa seikkailujen jälkeen.
Kolme muskettisoturia on ehdoton ja persoonallinen klassikko, josta ei voi olla nauttimatta. Suuren sivumäärän ei todellakaan saa antaa pelottaa. Kun kirjaan tarttuu, se suorastaan imaisee lukijan itseensä, eikä päästä irti otteestaan ennen kuin takakansi tulee vastaan.
Suomentaja: Marjatta Salonen
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: yht. 1 115
Kustantaja: Dovre
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: Alexandre Dumas –sarja, osat I -VI
Tämä teos tuskin kaivannee sen suurempia esittelyjä. Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia on ikimuistoinen ja riemukas klassikko, jonka satuin löytämään vahingossa kuuteen osaan jaettuna jatkokertomuksena. Tunsin löytöhetkellä suurta riemua, sillä kirjat ovat mitä ihastuttavimpia pieniä ja sieviä tapauksia.
Kolmen muskettisoturin perusjuoni on seikkailuja ja juonittelua Ranskan hovissa sekä myös Englannissa. Rakkausseikkailuja mahtuu mukaan, sekä myös muskettisotureiden ja kardinaali Richelieun kaartilaisten välistä kärhämöintiä. Nuori D’Artagnan on matkalla muskettisoturiksi ja seikkailee kolmen muskettisoturin Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen kanssa puolustaen niin kuningatar Anna Itävaltalaisen kuin kuningas Ludvig XIII:sta kunniaa.
Itse rakastan tätä kirjaa ylitse kaiken. Se on miellyttävästi kirjoitettu ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Välillä saa nauraa ja hymyillä oikein olan takaa. Ja vaikka yhtenä kokonaisena kirjana teos veisi huomattavasti vähemmän hyllytilaa, olen huomannut, että näin kuuteen osaan jaettuna se on varsin kevyttä lukemista.
Ensimmäinen osa, joka kulkee nimikkeellä Aseisiin kaikki kuninkaan miehet (s.185), kertoo kuinka D’Artagnan lähtee kotoaan ja saapuu Pariisiin missä hän erinäisten sattumusten ja tapahtumien kautta tutustuu Athokseen, Porthokseen ja Aramikseen ja lopulta päätyy heidän ystäväkseen.
Toinen osa kulkee sarjassa nimellä Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! (s.188). Nimi on varsin kuvaava, sillä tässä osassa kolmen muskettisoturin ja nuoren d’Artagnanin ystävyys sen kun vain syvenee ja nuo kolme kokeneempaa soturia alkavat vähitellen luottamaan nuoreen toveriinsa.
Nuori d’Artagnan myös rakastuu vuokranantajansa kauniiseen vaimoon, rouva Bonacieuxiin, joka työskentelee hovissa. Sattumusten ja pienoisten väärinkäsitysten kautta ystävykset sotkeutuvat maan mahtavimpien rakkaussotkuihin ja päätyvät jopa juoksemaan Pariisista Lontooseen ennätysajassa kuningattaren kunnian nimissä.
Kolmas osa kantaa alanimeä Paljasta miekkasi ja kuole! (s.185). Tässä osassa seuraillaan kuinka d’Artagnan selviytyy Lontoosta takaisin Pariisiin ja mitä kuninkaan tanssiaisissa tapahtuukaan. Nuori tuleva muskettisoturi lähtee myös selvittämään, mitä oikein tapahtuikaan hänen kolmelle ystävälleen heidän jäädessä kunkin taholleen Lontooseen mentäessä. Aramiksen ja Athoksen menneisyyksiä valotetaan jonkin verran. D’Artagnan myös joutuu näkemänsä Myladyn pauloihin.
Neljäs osa kulkee alanimellä Pelottomia miehiä (s.183). Ranska on ajautumassa kunnolla sotaan Englannin kanssa ja muskettisoturit ja kaartilaiset on komennettu valmistautumaan. Muskettisoturit hankkivat varusteensa kuntoon kukin omalla tavallaan ja siinä sivussa d’Artagnan ehtii myös vierailla ahkeraan Myladyn luona ja joutua lemmensuhteeseen tämän palvelustytön kanssa. Ihastuttava nuori rouva Bonacieux on kuin unohdettu ainakin suurimman osan aikaa. D’Artagnan sen sijaan hankkii itselleen vaikutusvaltaisia vihollisia minkä kerkiää, eikä hänen henkiriepunsakaan ole enää paljon arvoinen. Onneksi hänen kolme muskettisoturitoveriaan ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsevät selville kavalista suunnitelmista.
Viides osa, Viimeiseen veripisaraan (s.187), pitää sisällään useampiakin kohtaamisia. Tässä osassa Mylady on miltei pääosassa selvitellessään välejään niin Athoksen kuin lordi Winterinkin kanssa. Myladyn kavaluus ja viekkaus pääsevät oikein oikeuksiinsa tämän koettaessa huijata puolelleen nuoren upseerin Feltonin…
Kuudes osa Kalvan kavaljeerit (s.187) päättää upeasti Kolme muskettisoturia. Siinä kerrotaan kuinka piirityksen käy, mitä tapahtuu Myladylle ja rouva Bonacieuxille. D’Artagnan myös viimein saa mystisen miehensä kiinni ja oppii tuntemaan tämän nimen. Lyhyesti myös mainitaan, mitä noille ystävyksille oikein tapahtuukaan näiden heidän nuoruusvuosiensa seikkailujen jälkeen.
Kolme muskettisoturia on ehdoton ja persoonallinen klassikko, josta ei voi olla nauttimatta. Suuren sivumäärän ei todellakaan saa antaa pelottaa. Kun kirjaan tarttuu, se suorastaan imaisee lukijan itseensä, eikä päästä irti otteestaan ennen kuin takakansi tulee vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti