Alkuteos: Robinson Crusoe (1719)
Suomentaja: Juhani Lindholm
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 713
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-15864-3
Muoto: Kirja
*Olen haaksirikkoutunut hirvittävälle autiolle saarelle vailla pienintäkään toivoa pelastumisesta. Olen kuitenkin elossa enkä hukkunut, kuten laivan koko muu miehistö.*
Crusoe oli yllätyksiä täynnä. Itse nimittäin olen aina luullut, että koko teos sijoittuu tuolle autiolle saarelle, mutta päähenkilöllehän ehtii tapahtua vaikka mitä ennen kuin hän edes joutuu saarelleen. Aivan samoin olin luullut, että Perjantailla on suuri ja merkittävä rooli, mutta lopulta hänen osansa onkin lähes häviävän pieni. Kolmas suuri yllätys oli se, että teos onkin kaksiosainen. Ensimmäinen osa kertoo tuon kaikille tutun saaritarinan ja toinen osa taas keskittyy Crusoen seikkailuihin hänen ollessaan jo lähempänä seitsemääkymmentä. En ollut koskaan tiennyt, että Crusoe lähti vielä vanhoilla päivillään seikkailemaan Madagaskarin kautta pitkälle Aasiaan ja sieltä Siperian kautta takaisin Eurooppaan.
Yllätyksistä ja näistä osittain johtuneista hämmennyksen ja pettymyksen tunteista huolimatta pidin kyllä todella paljon Robinson Crusoesta. Kirja on kirjoitettu todella hyvin ja se on mielenkiintoinen. Jos nyt ei oteta huomioon liiallisia uskonnollisia paasauksia, joita tuon aikaisissa teoksissa monesti oli. Ainoa seikka, joka itseäni häiritsi läpi kirjan on se, että niin kovin harvalle on annettu oikea nimi. Sivuhahmot jäävät siis todella persoonattomiksi kun heihin viitataan vain ilmauksilla kuten espanjalainen tai laivan kapteeni.
Suosittelen kyllä tätä klassikkoa ihan kaikille luettavaksi. Vaikka kirja on melko pitkä, on se miellyttävää luettavaa eikä ainakaan itsellä takunnut ollenkaan. Todella miellyttävää ajanvietettä ja ehdottomasti maineensa ansainnut.
Suomentaja: Juhani Lindholm
Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)
Sivumäärä: 713
Kustantaja: Otava
ISBN: 951-1-15864-3
Muoto: Kirja
*Olen haaksirikkoutunut hirvittävälle autiolle saarelle vailla pienintäkään toivoa pelastumisesta. Olen kuitenkin elossa enkä hukkunut, kuten laivan koko muu miehistö.*
Crusoe oli yllätyksiä täynnä. Itse nimittäin olen aina luullut, että koko teos sijoittuu tuolle autiolle saarelle, mutta päähenkilöllehän ehtii tapahtua vaikka mitä ennen kuin hän edes joutuu saarelleen. Aivan samoin olin luullut, että Perjantailla on suuri ja merkittävä rooli, mutta lopulta hänen osansa onkin lähes häviävän pieni. Kolmas suuri yllätys oli se, että teos onkin kaksiosainen. Ensimmäinen osa kertoo tuon kaikille tutun saaritarinan ja toinen osa taas keskittyy Crusoen seikkailuihin hänen ollessaan jo lähempänä seitsemääkymmentä. En ollut koskaan tiennyt, että Crusoe lähti vielä vanhoilla päivillään seikkailemaan Madagaskarin kautta pitkälle Aasiaan ja sieltä Siperian kautta takaisin Eurooppaan.
Yllätyksistä ja näistä osittain johtuneista hämmennyksen ja pettymyksen tunteista huolimatta pidin kyllä todella paljon Robinson Crusoesta. Kirja on kirjoitettu todella hyvin ja se on mielenkiintoinen. Jos nyt ei oteta huomioon liiallisia uskonnollisia paasauksia, joita tuon aikaisissa teoksissa monesti oli. Ainoa seikka, joka itseäni häiritsi läpi kirjan on se, että niin kovin harvalle on annettu oikea nimi. Sivuhahmot jäävät siis todella persoonattomiksi kun heihin viitataan vain ilmauksilla kuten espanjalainen tai laivan kapteeni.
Suosittelen kyllä tätä klassikkoa ihan kaikille luettavaksi. Vaikka kirja on melko pitkä, on se miellyttävää luettavaa eikä ainakaan itsellä takunnut ollenkaan. Todella miellyttävää ajanvietettä ja ehdottomasti maineensa ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti