Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat

Alkuteos: The Monogram Murders (2014)
Suomentaja: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40652-6
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Uusi Hercule Poirot –mysteeri

*Hercule Poirotin illallinen keskeytyy, kun kahvilaan säntää pelosta vapiseva nainen. hän kertoo tulevansa pian murhatuksi, mutta vaatii, ettei Poirot ryhdy toimenpiteisiin, sillä ”Kun minä olen kuollut, oikeus on viimein tapahtunut.”

Myöhemmin samana iltana Poirot saa tietää, että suositussa hotellissa on tapahtunut kolme murhaa, ja jokaisen uhrin suuhun on työnnetty nimikoitu kalvosinnappi. Voisiko pelästynyt nainen liittyä tapaukseen? Poirotin vielä etsiessä arvoituksen puuttuvia paloja murhaaja valmistelee hotellihuonetta neljättä uhria varten…

Jännityskirjailija Sophie Hannah vie Christien mestarietsivän 1920-luvun Lontooseen tutkimaan pirullisen visaista juttua, jossa riittää haastetta jopa pyylevän belgialaisen legendaarisille harmaille aivosoluille.*



Olin täpinöissäni kun tajusin, että uusi Poirot-mysteeri on ilmestynyt. Osittain odotin suunnattomasti ja osittain pelkäsin mitä tuleman piti. Yllätyin. Hannah on nimittäin todella onnistunut punomaan kutkuttavan juonen teokseen, kuin parhainta Christietä konsanaan. Lukija saa pähkäillä pähkäilemästä päästyään ja silti yllättyä moninaisista juonenkäänteistä. Ehkä niitä on jopa hivenen liikaa, jos vertaa alkuperäiseen Christien tyyliin. Se ei kuitenkaan heikennä kirjaa vaan tekee siitä entistäkin mielenkiintoisemman.

Myös Hannahin käyttämä tyyli on selvää kunnianosoitusta Christielle. Tarina kerrotaan Poirotia ”avustavan” etsivän silmin, joten siinä on mukana hänen virheitään ja oletuksiaan, joten lukija ei ainakaan pääse hänen ansiostaan yhtään sen helpommalla kuin Hastingsin seurassa. Ehkäpä Poirot kuitenkin on tässä hieman omahyväisempi ja äkkipikaisempi kuin Christien kirjoissa.

Pieniä tyylillisiä ja sanallisia eroja on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin, että Nimikirjainmurhat on upea kunnianosoitus Christielle ja hänen mestari etsivälleen ja ehdoton lisä jokaisen Poirot-fanin kirjahyllyyn. Itse ainakin jään odottelemaan, josko sieltä tulisi vielä lisääkin kutkuttavan jännittäviä mysteerejä talvi-iltojen ratoksi.

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 308
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 978-951-20-9526-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Olavi Maununpojasta kertovan sarjan 1. kirja
Peukku: ^^b

*Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämään kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus.

Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa Etelä-Ranskaan, ja hän lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa.

Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täytetäistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä. Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d'Arcin aikalainen ja Turun piispa. Synnintekijä kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista.*



On sanottava, että tässä on puhutteleva esikoisteos. Se on kirjoitettu todella hyvin ja kiintoisasti. Henkilöhahmoihin on paneuduttu, he elävät ja ovat oikeastikin kiinnostavia. Heissä on persoonaa ja he ilmentävät aikaansa hyvin. Tapahtumapaikat ja tavat, kaikki tuntuu aidolta ja uskottavalta. Lukijan on todella helppo kuvitella itsensä 1400-luvun Eurooppaan. Kaikkea tulee käytetty kieli. Kerronta on oikeasti hyvää ja todella luettavaa. Asioista puhutaan avoimesti ja rehellisesti ihan niiden oikeita nimiä käyttäen. Tosin tässä on otettava huomioon, että osa kielellisistä ilmauksista tosiaan kuvastaa juuri keskiajan kieltä ja harvinaisempia tai vähemmän käytettyjä sanoja ja sanontoja on monia. Niissä asuu yksi kirjan ehdottomista rikkauksista.

Kirjan tapahtumat etenevät vauhdilla. Lukija ei todellakaan ehdi kyllästymään tai pitkästymään. Koko ajan ollaan menossa, mutta minne? Synnintekijässä pääsee lukijakin pohtimaan maallista suurempia kysymyksiä yhdessä Olavi Maununpojan kanssa. Ja vaikka kirjan päähenkilö onkin pappi, ei kirja silti sisällä ylen määristä hurskastelua. Oikeastaan kirja ennemminkin tarjoaa rehellisen kuvan siitä, ettei kaikki kirkon piirissä todellakaan ole ollut - eikä tule olemaankaan - niin puhdasta ja siveellistä kuin mitä väitetään.

Tässä on ehdottomasti kirja ja kirjailija, johon kannattaa tutustua! Itse ainakin tulen ottamaan seuraavan osan lukuun tässä jossain vaiheessa. Sen verran kiintoisa tapaus on kyseessä.

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha

Alkuteos: The Murder of Roger Ackroyd (1926)
Suomentaja: Kirsti Kattelus
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 264
Kustantaja: WSOY
ISBN: 952-459-057-3
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 3. Hercule Poirot -kirja
Peukku:  ^^b

*Christien vuonna 1926 kirjoittama Roger Ackroydin murha avasi tien hänen kirjalliselle menestykselleen. Tämä lukitun huoneen arvoitus, jossa Hercule Poirotin harmaat aivosolut joutuvat jälleen kovalle koetukselle, on Dame Agathan kuuluisimpia ja parhaimpia jännitysromaaneja!*



Vaikka kirja on järjestyksessään kolmas Hercule Poirot -kirja, sijoittuvat sen tapahtumat salapoliisi ystävämme eläkepäiviin. Kirjan alussa kuuluisa etsivämme nimittäin on vetäytynyt pikkuiseen kaupunkiin viettämään eläkepäiviä ja kasvattamaan kurpitsoja. Meidän onneksemme mystiset murhat löytävät hänet kuitenkin sieltäkin!

Olen itse sitä mieltä, että kyseessä on yksi Christien parhaimmista Poirot-kirjoista. Juoni on mitä mielenkiintoisin. Henkilöhahmoissa on valinnanvaraa ja kaikilla on salattavaa. Kellä suurempaa, kellä pienempää. Yhtäkaikki kuka hyvänsä tuntuu omaavan niin motiivin kuin tilaisuudenkin. Jos asioita tarkastellaan lähemmin. Tätä soppaa hämmennetään useampaankin kertaan mitä kiintoisimmilla tavoilla. Kirjaa ei millään malta laskea käsistään muutaman viimeisen luvun aikana.

Laila Hirvisaari: Me, Keisarinna

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 3013 (ko.painos)
Sivumäärä: 576
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26319-7
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Katariina II:sta kertovan sarjan toinen osa
Peukku: ^^b

*"En olisi voinut kuvitella, miten raskas keisarinnan kruunu voi olla ja miten se painaa yhtä paljon päätäni ja sieluani."

Voitokkaat sodat ovat tuoneet Katariinalle kunniaa, mutta viattomien uhrien muisto piinaa häntä unessa ja valveilla. Hallitsijan omatunto joutuu lujille, kun hänen uskollinen kamariherransa muistuttaa nuoruuden ihanteiden ja hovin ylellisen elämän ristiriidasta.

Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja taisteluihin. Me, Keisarinna piirtää kiehtovan kuvan aikansa tunnetuimmasta naisesta, valistuneesta, huumorintajuisesta, teräväsanaisesta ja nautinnonhaluisesta keisarinnasta, rakastetusta ja äidistä.

Sarjan ensimmäinen osa Minä, Katariina oli Finlandia-ehdokas ja Suomen myydyin romaani vuonna 2011.*



Hirvisaari on todella panostanut taustatyöhön. Tunnelma, tapahtumat ja pukujen kuvailu kertovat ajastaan ja herättävät maailman lukijan silmien eteen. Etiketti ja tavat ovat kohdallaan. Henkilöhahmot ovat kiintoisia ja heistä saa hyvän kuvan. Keisarinna kertoo itse ja uskollisen avustajansa Leonin avulla vaiherikkaasta ja värikkäästä elämästään. Hienoa, että Leon tosiaan yhä toimii keisarinnansa peilinä...

Vaikka kirjan tyyli on sama kuin Minä, Katariinassa ja tapahtumat jos mahdollista vieläkin mielenkiintoisempia ja merkittävämpiä ainakin koko maailman kannalta, tuntuu kuin jotain jäisi silti uupumaan. Itse ainakin joudun tunnustamaan, että vaikka pidinkin kovasti kirjasta, oli Katariinan nuoruusvuosia paljon mielenkiintoisempi seurata.

Agatha Christie: Simeon Leen testamentti

Alkuteos: Hercule Poirot's Christmas (1939)
Suomentaja: Helena Luho
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 290
Kustantaja: WSOY
ISBN: 952-459-058-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: 17. Hercule Poirot -kirja
Peukku: ^^b

*Äreä ja oikukas miljonääri Simeon Lee on kutsunut perheensä luokseen joulunviettoon. Kaikki yllättyvät saadessaan kuulla, että mukaan perhejuhlaan saapuu myös kaksi vierasta.

Juhla katkeaa odottamatta, kun talon isäntä löydetään raa'asti murhattuna. Niin on Hercule Poirotin joulurauha mennyttä.*



Tiivistunnelmainen Poirot-dekkari, joka käydään tällä kertaa enemmän kuulustelujen ja keskustelujen kautta kuin itse tapahtumien. Kirjan monet henkilöt ovat kutkuttavia persoonia ja perheen keskeiset sotkut tuovat oman mielenkiintoisen lisänsä koko soppaan. Oikein viihdyttävää ja jännittävää luettavaa. Ehkä tällä kertaa ratkaisuun oli hieman helpompi päästä kuin joissain toisissa tapauksissa.

Tästä kirjasta tehty televisio versio poikkeaa jonkin verran kirjasta. Muutamia hahmoja on poistettu, mutta tapahtumat ovat muuten aika uskollisia kirjalle. Suosittelen lämpimästi tutustumista niin kirjaan kuin filmattuunkin versioon.

Paulo Coelho: The Winner Stands Alone

Alkuteos: O Vencedor está Só (2008)
Englannistaja: Margaret Jull Costa
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 373
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
ISBN: 978-0-00-730609-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä:
Peukku: q^^

*How can we stay innocent in a world of excess?

'They are so very cultivated, so very rich and so utterly charming. And at the end of each day, they all ask themselves: "Is it time I stopped?" And they all reply: "If I did, there would be no meaning to my life."'

So thinks Igor Malev. And he knows it to be true. This ruthless, self-made man is massively wealthy, but bereft without the love of his live - Ewa. She left him for another. He loves her so totally, so far beyond passion, that he will do anything to get her back. He has tracked her to the glittering, jaded heart of the film and fashion world - Cannes International Film Festival.

Over just 24 hours, in a town full of the unfulfilled, Igor takes a series of extreme, devastating steps to show some of Cannes's empty vessels the root of their troubles. And to prove Ewa that his love is as pure and powerful as ever...*



Tämä Coelho on aivan erilainen kuin muut aikaisemmin lukemani. Se on enemmänkin jonkin sortin trilleri kuin tuota maagista realismia, johon olen niin tottunut ja jota rakastan. Tällä kertaa maisema on maallisempi, pinnallisempi. Ihmiset jotenkin enemmän tusinatuotteita. Tämä on enemmän kuin jonkun toisen kirjoittama kuin Coelhon itsensä. Ja kuitenkin siellä jossain pinnan alla sykkii se sama sydän, sielu, joka opettaa ja näkee maailmassa jotain erilaista. Se on siellä, mutta se pitää vain kaivaa esiin.

Kuten sanoin, kirjan hahmot ovat aika pinnallisia. Heitä on melkoinen joukko, joista osa lähestulkoon vain vilahtaa näyttämöllä. Ja ne tärkeämmätkin jäävät jotenkin tuon filmi/muoti-hömpötyksen piiloon. Jollain tapaa paperisiksi. Edes Igor ei tunnu tulevan missään vaiheessa kovinkaan tutuksi ja hänen muutoksensa ja kasvunsa tapahtuu kuin huomaamatta samalla kun seuraamme toisten enemmän tai vähemmän ongelmallista elämää. Ja esimerkiksi se kuva, mikä saamme Ewasta... No hän on vain melkoisen kylmä nainen.

Juoni on sinällään mukiin menevä, mutta jotenkin itse tarina tuntuu jäävän kesken. Vaikka se saadaan tavallaan eräänlaiseen päätepisteeseen kaikkien tärkeiden hahmojen kannalta, jäi itselle kuitenkin jotenkin vaillinainen olo. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mitä heille nyt käy? Hahmojen langat kun sitoutuvat melko tiiviisti lopultakin toisiinsa, niin osan päätökset jäävät vaikuttamaan toisiin, mutta niitä lopullisia vaikutuksia ei sitten kuitenkaan avata loppuun asti.

Luettava kirja. Ei kuitenkaan missään tapauksessa parasta Coelhoa. Tästä en suosittelisi aloittamaan hänen kirjoihinsa tutustumista.

Ken Goldman: Of a Feather

Alkuteos: 2014  (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Kustantaja: The Horrific Tales Publishing
ISBN: 978-0-9570103-9-0
Muoto: Kindle e-kirja
Peukku: q^^

*Socrates has a gift, a power even he doesn't fully understand. 

But old Gert, who feeds the pigeons in Gustav's Park, understands. Pretty Jamie, who works at the Bird Emporium, understands. And the old Indian chief who wears a strange, two-sided bird mask, he understands too. 

As does the ancient, angry spirit called the Thunderbird and about a million of Wellington County's feathered creatures... 

They know what Socrates Singer really is. 

And they know what he can do...*



Kirjailijan tyyli kirjoittaa on miellyttävä lukea. Se on melko helppoa englantia, joten ymmärtäminen ei siinä mielessä tuota vaikeuksia. Sen sijaan tapahtumat ovat aina väliin jokseenkin sekavia ja syy ja seuraussuhteet tuntuvat välillä menevän vähän miten sattuu. Suuri joukko henkilöhahmoja joita seurataan ja heidän risteävät toimensa ja motiivinsa aiheuttavat pientä päänvaivaa ja sekaannuksia. Itse ainakin olin vähällä repiä hiuksia muutamaan otteeseen kun kirjassa seurattiin varsin pitkään sellaisia henkilöitä, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään.

Tämän piti olla eräänlainen kauhutarina. Omasta mielestäni se on sitä vain vähän. Enemmänkin se on outo. Ei outo vaikka hyvään Kingmaiseen tapaan vaan vain yksinkertaisesti outo. Kyseessä on kuitenkin kirjailijan esikoisteos, joten ehkäpä nimi kannattaa pitää mielessä tulevaisuutta varten, sillä kaikesta huolimatta potentiaalia kirjassa oli.