Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 3013 (ko.painos)
Sivumäärä: 576
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26319-7
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Katariina II:sta kertovan sarjan toinen osa
Peukku: ^^b
*"En olisi voinut kuvitella, miten raskas keisarinnan kruunu voi olla ja miten se painaa yhtä paljon päätäni ja sieluani."
Voitokkaat sodat ovat tuoneet Katariinalle kunniaa, mutta viattomien uhrien muisto piinaa häntä unessa ja valveilla. Hallitsijan omatunto joutuu lujille, kun hänen uskollinen kamariherransa muistuttaa nuoruuden ihanteiden ja hovin ylellisen elämän ristiriidasta.
Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja taisteluihin. Me, Keisarinna piirtää kiehtovan kuvan aikansa tunnetuimmasta naisesta, valistuneesta, huumorintajuisesta, teräväsanaisesta ja nautinnonhaluisesta keisarinnasta, rakastetusta ja äidistä.
Sarjan ensimmäinen osa Minä, Katariina oli Finlandia-ehdokas ja Suomen myydyin romaani vuonna 2011.*
Hirvisaari on todella panostanut taustatyöhön. Tunnelma, tapahtumat ja pukujen kuvailu kertovat ajastaan ja herättävät maailman lukijan silmien eteen. Etiketti ja tavat ovat kohdallaan. Henkilöhahmot ovat kiintoisia ja heistä saa hyvän kuvan. Keisarinna kertoo itse ja uskollisen avustajansa Leonin avulla vaiherikkaasta ja värikkäästä elämästään. Hienoa, että Leon tosiaan yhä toimii keisarinnansa peilinä...
Vaikka kirjan tyyli on sama kuin Minä, Katariinassa ja tapahtumat jos mahdollista vieläkin mielenkiintoisempia ja merkittävämpiä ainakin koko maailman kannalta, tuntuu kuin jotain jäisi silti uupumaan. Itse ainakin joudun tunnustamaan, että vaikka pidinkin kovasti kirjasta, oli Katariinan nuoruusvuosia paljon mielenkiintoisempi seurata.
Ilmestymisaika: 3013 (ko.painos)
Sivumäärä: 576
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26319-7
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Katariina II:sta kertovan sarjan toinen osa
Peukku: ^^b
*"En olisi voinut kuvitella, miten raskas keisarinnan kruunu voi olla ja miten se painaa yhtä paljon päätäni ja sieluani."
Voitokkaat sodat ovat tuoneet Katariinalle kunniaa, mutta viattomien uhrien muisto piinaa häntä unessa ja valveilla. Hallitsijan omatunto joutuu lujille, kun hänen uskollinen kamariherransa muistuttaa nuoruuden ihanteiden ja hovin ylellisen elämän ristiriidasta.
Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja taisteluihin. Me, Keisarinna piirtää kiehtovan kuvan aikansa tunnetuimmasta naisesta, valistuneesta, huumorintajuisesta, teräväsanaisesta ja nautinnonhaluisesta keisarinnasta, rakastetusta ja äidistä.
Sarjan ensimmäinen osa Minä, Katariina oli Finlandia-ehdokas ja Suomen myydyin romaani vuonna 2011.*
Hirvisaari on todella panostanut taustatyöhön. Tunnelma, tapahtumat ja pukujen kuvailu kertovat ajastaan ja herättävät maailman lukijan silmien eteen. Etiketti ja tavat ovat kohdallaan. Henkilöhahmot ovat kiintoisia ja heistä saa hyvän kuvan. Keisarinna kertoo itse ja uskollisen avustajansa Leonin avulla vaiherikkaasta ja värikkäästä elämästään. Hienoa, että Leon tosiaan yhä toimii keisarinnansa peilinä...
Vaikka kirjan tyyli on sama kuin Minä, Katariinassa ja tapahtumat jos mahdollista vieläkin mielenkiintoisempia ja merkittävämpiä ainakin koko maailman kannalta, tuntuu kuin jotain jäisi silti uupumaan. Itse ainakin joudun tunnustamaan, että vaikka pidinkin kovasti kirjasta, oli Katariinan nuoruusvuosia paljon mielenkiintoisempi seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti