Alkuteos: The Monogram Murders (2014)
Suomentaja: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40652-6
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Uusi Hercule Poirot –mysteeri
*Hercule Poirotin illallinen keskeytyy, kun kahvilaan säntää pelosta vapiseva nainen. hän kertoo tulevansa pian murhatuksi, mutta vaatii, ettei Poirot ryhdy toimenpiteisiin, sillä ”Kun minä olen kuollut, oikeus on viimein tapahtunut.”
Myöhemmin samana iltana Poirot saa tietää, että suositussa hotellissa on tapahtunut kolme murhaa, ja jokaisen uhrin suuhun on työnnetty nimikoitu kalvosinnappi. Voisiko pelästynyt nainen liittyä tapaukseen? Poirotin vielä etsiessä arvoituksen puuttuvia paloja murhaaja valmistelee hotellihuonetta neljättä uhria varten…
Jännityskirjailija Sophie Hannah vie Christien mestarietsivän 1920-luvun Lontooseen tutkimaan pirullisen visaista juttua, jossa riittää haastetta jopa pyylevän belgialaisen legendaarisille harmaille aivosoluille.*
Olin täpinöissäni kun tajusin, että uusi Poirot-mysteeri on ilmestynyt. Osittain odotin suunnattomasti ja osittain pelkäsin mitä tuleman piti. Yllätyin. Hannah on nimittäin todella onnistunut punomaan kutkuttavan juonen teokseen, kuin parhainta Christietä konsanaan. Lukija saa pähkäillä pähkäilemästä päästyään ja silti yllättyä moninaisista juonenkäänteistä. Ehkä niitä on jopa hivenen liikaa, jos vertaa alkuperäiseen Christien tyyliin. Se ei kuitenkaan heikennä kirjaa vaan tekee siitä entistäkin mielenkiintoisemman.
Myös Hannahin käyttämä tyyli on selvää kunnianosoitusta Christielle. Tarina kerrotaan Poirotia ”avustavan” etsivän silmin, joten siinä on mukana hänen virheitään ja oletuksiaan, joten lukija ei ainakaan pääse hänen ansiostaan yhtään sen helpommalla kuin Hastingsin seurassa. Ehkäpä Poirot kuitenkin on tässä hieman omahyväisempi ja äkkipikaisempi kuin Christien kirjoissa.
Pieniä tyylillisiä ja sanallisia eroja on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin, että Nimikirjainmurhat on upea kunnianosoitus Christielle ja hänen mestari etsivälleen ja ehdoton lisä jokaisen Poirot-fanin kirjahyllyyn. Itse ainakin jään odottelemaan, josko sieltä tulisi vielä lisääkin kutkuttavan jännittäviä mysteerejä talvi-iltojen ratoksi.
Suomentaja: Terhi Vartia
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 334
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40652-6
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Uusi Hercule Poirot –mysteeri
*Hercule Poirotin illallinen keskeytyy, kun kahvilaan säntää pelosta vapiseva nainen. hän kertoo tulevansa pian murhatuksi, mutta vaatii, ettei Poirot ryhdy toimenpiteisiin, sillä ”Kun minä olen kuollut, oikeus on viimein tapahtunut.”
Myöhemmin samana iltana Poirot saa tietää, että suositussa hotellissa on tapahtunut kolme murhaa, ja jokaisen uhrin suuhun on työnnetty nimikoitu kalvosinnappi. Voisiko pelästynyt nainen liittyä tapaukseen? Poirotin vielä etsiessä arvoituksen puuttuvia paloja murhaaja valmistelee hotellihuonetta neljättä uhria varten…
Jännityskirjailija Sophie Hannah vie Christien mestarietsivän 1920-luvun Lontooseen tutkimaan pirullisen visaista juttua, jossa riittää haastetta jopa pyylevän belgialaisen legendaarisille harmaille aivosoluille.*
Olin täpinöissäni kun tajusin, että uusi Poirot-mysteeri on ilmestynyt. Osittain odotin suunnattomasti ja osittain pelkäsin mitä tuleman piti. Yllätyin. Hannah on nimittäin todella onnistunut punomaan kutkuttavan juonen teokseen, kuin parhainta Christietä konsanaan. Lukija saa pähkäillä pähkäilemästä päästyään ja silti yllättyä moninaisista juonenkäänteistä. Ehkä niitä on jopa hivenen liikaa, jos vertaa alkuperäiseen Christien tyyliin. Se ei kuitenkaan heikennä kirjaa vaan tekee siitä entistäkin mielenkiintoisemman.
Myös Hannahin käyttämä tyyli on selvää kunnianosoitusta Christielle. Tarina kerrotaan Poirotia ”avustavan” etsivän silmin, joten siinä on mukana hänen virheitään ja oletuksiaan, joten lukija ei ainakaan pääse hänen ansiostaan yhtään sen helpommalla kuin Hastingsin seurassa. Ehkäpä Poirot kuitenkin on tässä hieman omahyväisempi ja äkkipikaisempi kuin Christien kirjoissa.
Pieniä tyylillisiä ja sanallisia eroja on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin, että Nimikirjainmurhat on upea kunnianosoitus Christielle ja hänen mestari etsivälleen ja ehdoton lisä jokaisen Poirot-fanin kirjahyllyyn. Itse ainakin jään odottelemaan, josko sieltä tulisi vielä lisääkin kutkuttavan jännittäviä mysteerejä talvi-iltojen ratoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti