tiistai 9. joulukuuta 2014

Paulo Coelho: The Winner Stands Alone

Alkuteos: O Vencedor está Só (2008)
Englannistaja: Margaret Jull Costa
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 373
Kustantaja: HarperCollinsPublishers
ISBN: 978-0-00-730609-1
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä:
Peukku: q^^

*How can we stay innocent in a world of excess?

'They are so very cultivated, so very rich and so utterly charming. And at the end of each day, they all ask themselves: "Is it time I stopped?" And they all reply: "If I did, there would be no meaning to my life."'

So thinks Igor Malev. And he knows it to be true. This ruthless, self-made man is massively wealthy, but bereft without the love of his live - Ewa. She left him for another. He loves her so totally, so far beyond passion, that he will do anything to get her back. He has tracked her to the glittering, jaded heart of the film and fashion world - Cannes International Film Festival.

Over just 24 hours, in a town full of the unfulfilled, Igor takes a series of extreme, devastating steps to show some of Cannes's empty vessels the root of their troubles. And to prove Ewa that his love is as pure and powerful as ever...*



Tämä Coelho on aivan erilainen kuin muut aikaisemmin lukemani. Se on enemmänkin jonkin sortin trilleri kuin tuota maagista realismia, johon olen niin tottunut ja jota rakastan. Tällä kertaa maisema on maallisempi, pinnallisempi. Ihmiset jotenkin enemmän tusinatuotteita. Tämä on enemmän kuin jonkun toisen kirjoittama kuin Coelhon itsensä. Ja kuitenkin siellä jossain pinnan alla sykkii se sama sydän, sielu, joka opettaa ja näkee maailmassa jotain erilaista. Se on siellä, mutta se pitää vain kaivaa esiin.

Kuten sanoin, kirjan hahmot ovat aika pinnallisia. Heitä on melkoinen joukko, joista osa lähestulkoon vain vilahtaa näyttämöllä. Ja ne tärkeämmätkin jäävät jotenkin tuon filmi/muoti-hömpötyksen piiloon. Jollain tapaa paperisiksi. Edes Igor ei tunnu tulevan missään vaiheessa kovinkaan tutuksi ja hänen muutoksensa ja kasvunsa tapahtuu kuin huomaamatta samalla kun seuraamme toisten enemmän tai vähemmän ongelmallista elämää. Ja esimerkiksi se kuva, mikä saamme Ewasta... No hän on vain melkoisen kylmä nainen.

Juoni on sinällään mukiin menevä, mutta jotenkin itse tarina tuntuu jäävän kesken. Vaikka se saadaan tavallaan eräänlaiseen päätepisteeseen kaikkien tärkeiden hahmojen kannalta, jäi itselle kuitenkin jotenkin vaillinainen olo. Mitä nyt? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mitä heille nyt käy? Hahmojen langat kun sitoutuvat melko tiiviisti lopultakin toisiinsa, niin osan päätökset jäävät vaikuttamaan toisiin, mutta niitä lopullisia vaikutuksia ei sitten kuitenkaan avata loppuun asti.

Luettava kirja. Ei kuitenkaan missään tapauksessa parasta Coelhoa. Tästä en suosittelisi aloittamaan hänen kirjoihinsa tutustumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti