Alkuteos: 1997 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 272
Kustantaja: BCA
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Jatkoa kirjalle A Child Called 'It'
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: (3/50) Pohjautuu tositapahtumiin
*The Lost Boy continues the author's heart-rendin true story A Child Called 'It'. Now rescued from his abusive alcoholic mother, but not free of her, Dave is placed with a series of foster carers, eventually finding a family who love him.
Imagine a young boy who has never had a home. His only possessions are the old torn clothes he carries in a paper bag. Rescued from his alcoholic mother, he is frightened and isolated but at last he has carers who want to help him.
In this, the sequel to the Sunday Times bestseller A Child Called 'It', the author describes his life in foster care. Dave moves through five different homes and describes his heart-rending encounters with other foster parents and children, some who resent his presence, some who help him. Through it all he is pursued by his mother. Eventually he finds a life for himself, having reconciled the terrible things inflicted upon him.
This is a true story of the triumph of the human spirit over cruelty. It is a story of tears and laughter, devastation and hope, told through the journey of a little lost boy who is simply looking for the love of a family.*
Vaikka kirjan tapahtumat ovat tosia ja väliin todella karmaisevaakin luettavaa, en tällä kertaa ahdistunut läheskään yhtä paljon kuin aikaisempaa osaa lukiessani. Ehkä syynä on kieli. Siinä missä A Child Called 'It' oli kirjoitettu todella lapsekkaasti - kirjan teksti oli tarkoituksella kirjoitettu kuin alta kymmenvuotiaan lapsen kirjoittamaksi - oli tämän kirjan kieli jo lähempänä aikuisuutta. Tässä vaiheessa Dave nimittäin on jo 13-18-vuotias, joten hänen kielensäkin on monisanaisempaa. Hän käsittää asiat jo erilailla, ei niin yksinkertaisesti ja ehdottomasti kuin pienempi lapsi. Silti, kielellisesti tämäkin kirja on koskettava.
Pelzer todella osaa kirjoittaa ja ottaa lukijan mukaansa. Pienen ja kasvavan pojan hetkiä seuraa odotuksella ja toivolla, jossa on mukana aina ripaus pelkoa. Väliin tekisi mieli itkeä ja toisinaan ihmettelee, kuinka joku voi olla niin naiivi. Niin herkkäuskoinen. Mutta sitten todella tajuaa sen, miten kovasti lapsi voi haluta hyväksyntää ja rakkautta. Etsiväthän samoja asioita "normaaleissa" perheissä kasvavatkin.
Ehdottomasti jälleen lukemisen arvoinen teos. Joskin edelleen suosittelen seuraksi jotain iloisempaa ja kevyempää. Enkä ihan vielä tartu trilogian viimeiseen osaan vaan annan sen odottaa ihan pienen hetken.
Ilmestymisaika: 2001 (ko.painos)
Sivumäärä: 272
Kustantaja: BCA
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Jatkoa kirjalle A Child Called 'It'
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: (3/50) Pohjautuu tositapahtumiin
*The Lost Boy continues the author's heart-rendin true story A Child Called 'It'. Now rescued from his abusive alcoholic mother, but not free of her, Dave is placed with a series of foster carers, eventually finding a family who love him.
Imagine a young boy who has never had a home. His only possessions are the old torn clothes he carries in a paper bag. Rescued from his alcoholic mother, he is frightened and isolated but at last he has carers who want to help him.
In this, the sequel to the Sunday Times bestseller A Child Called 'It', the author describes his life in foster care. Dave moves through five different homes and describes his heart-rending encounters with other foster parents and children, some who resent his presence, some who help him. Through it all he is pursued by his mother. Eventually he finds a life for himself, having reconciled the terrible things inflicted upon him.
This is a true story of the triumph of the human spirit over cruelty. It is a story of tears and laughter, devastation and hope, told through the journey of a little lost boy who is simply looking for the love of a family.*
Vaikka kirjan tapahtumat ovat tosia ja väliin todella karmaisevaakin luettavaa, en tällä kertaa ahdistunut läheskään yhtä paljon kuin aikaisempaa osaa lukiessani. Ehkä syynä on kieli. Siinä missä A Child Called 'It' oli kirjoitettu todella lapsekkaasti - kirjan teksti oli tarkoituksella kirjoitettu kuin alta kymmenvuotiaan lapsen kirjoittamaksi - oli tämän kirjan kieli jo lähempänä aikuisuutta. Tässä vaiheessa Dave nimittäin on jo 13-18-vuotias, joten hänen kielensäkin on monisanaisempaa. Hän käsittää asiat jo erilailla, ei niin yksinkertaisesti ja ehdottomasti kuin pienempi lapsi. Silti, kielellisesti tämäkin kirja on koskettava.
Pelzer todella osaa kirjoittaa ja ottaa lukijan mukaansa. Pienen ja kasvavan pojan hetkiä seuraa odotuksella ja toivolla, jossa on mukana aina ripaus pelkoa. Väliin tekisi mieli itkeä ja toisinaan ihmettelee, kuinka joku voi olla niin naiivi. Niin herkkäuskoinen. Mutta sitten todella tajuaa sen, miten kovasti lapsi voi haluta hyväksyntää ja rakkautta. Etsiväthän samoja asioita "normaaleissa" perheissä kasvavatkin.
Ehdottomasti jälleen lukemisen arvoinen teos. Joskin edelleen suosittelen seuraksi jotain iloisempaa ja kevyempää. Enkä ihan vielä tartu trilogian viimeiseen osaan vaan annan sen odottaa ihan pienen hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti