Alkuteos: Vieraat (2020)
Lukija: Hanna Saari
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kesto: 12h 43min
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789512368303
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä (40/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 6, 19, 29, 33, 37, 45 ja 46
*Kun kuusivuotias Sissi viiltää itseään päiväkodin saksilla, hänen vanhempiensa maailma järkkyy. Siirin ja Essin perheessä lähes kaikki on siihen mennessä sujunut mallikkaasti: on kaksi kaunista lasta, tyttö ja poika, ja molemmat vanhemmat menestyviä uranaisia. Entisellä MasterChef-kokilla, Essillä on suosittu kahvila ja Siirillä kirjanpitoyritys.
Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on vanhempiakin haavoja. Suojeleeko lapsi jotakuta, onko perheen sisäpiirissä tuntematon uhka? Vai kostavatko menneisyyden haamut?
Johanna Sinisalon Vieraat valittiin tuomariston yksimielisellä päätöksellä Kariston suuren kauhuromaanikilpailun voittajaksi keväällä 2019. Nerokas moderni kauhutarina uppoutuu perheen sisäisiin asioihin, muille näkymättömiin. Kuinka hyvin oikeastaan tunnet läheisesi?*
Minulle Vieraat oli kauhukirjaksi tylsä. Se rakentaa tunnelmaa pienistä ja yksinkertaisista asioista. Asioista, jotka ovat oikeastaan melko jokapäiväisiä ja arkisia. Se pieni kalvava tunne ja syyllisyys, jota voi potea esimerkiksi omasta kiireestä. Ehkä en osannut samaistua riittävästi kirjaan. Onhan lapsiperheen arki minulle tyystin vierasta. Oikeastaan vasta lopussa tuli eräänlainen “hirvitys” mieleen…
Kirja kerrotaan Essin, Siirin ja Sissin kautta. Kukin kertoo omalla tavallaan ja sama asia saa erilaisen värin aina kunkin kertojan mukaan. He myös tulkitsevat saman tilanteen erilailla. Mikä on aivan luonnollista. Ja siitähän soppa sitten alkaakin syntyä. Kun aikuiset ajattelevat, että suojelevat ja säästävät sekä toisiaan että myös lapsiaan. Mukana on myös useita sähköposteja, joita sekä Essi että Siiri laittavat lasten isälle Villelle.
Taitavaa tekstiä ja toimiva juoni. Itse koin kirjan jonkin verran ahdistavaksi ja kylmäksi. Vaikka Siiri ja Essi rakastavat toisiaan, ovat he välistä jopa todella kylmiä toisiaan kohtaan. Heidän toimensa tuntuvat myös jotenkin… ei luonnollisilta. Tosin, kuten jo totesin, ei minulla ole kokemusta lapsiperheen arjesta. Ehkä se onkin juuri tuollaista. Tosin toivon ettei ole.
Lukijana Saari tekee mukavan työn. Ehkä olisin kuitenkin kaivannut hieman enemmän eläytymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti