Alkuteos: The Keeper of Lost Things (2016)
Kääntäjä: Susanna Tuomi-Giddings
Lukija: Johanna Kokko
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Kesto: 8h 51min
Kustantaja: Bazar
ISBN: 9789522797827
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2021: 46. Kirjassa syödään herkkuja (46/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 6, 8, 29, 36, 37, 39, 41 ja 50
*Rakkaudentäyteinen feel good -romaani parhaaseen brittityyliin.
Ruth Hoganin esikoisromaani Kadonneiden tavaroiden vartija kietoo toisiinsa yllätyksellisellä tavalla monta tarinaa rakkaudesta.
Padua on ruusupuutarhan ympäröimä lontoolainen talo, jonka omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan apuna työskentelee nelikymppinen Laura, joka pakenee ihmissuhteiden haavoittavuutta Paduan ruusuntuoksuisiin huoneisiin ja pysähtyneeseen aikaan.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.
Ruth Hoganin romaani leikkaa läpi vuosikymmenten 70-luvulta nykypäivään ja kietoo toisiinsa yllätyksellisellä tavalla monta tarinaa rakkaudesta. Pääjuonta puhkovat vanhan kirjailijan talteen keräämiin esineisiin liittyvät pienet tarinat. Niiden kirpeys jää mieleen, mutta sitäkin vahvempana läikähtää sydämeen Hoganin maailman lämmin toivo.*
Kirja kertoo yhtä aikaa monta tarinaa. Välillä se kertoo esineiden tarinan, sen kuinka ne päätyivät kadonneiksi. Enimmän aikaa se kuitenkin vuorottelee kahden eri tarinan välillä. Toisaalla Laura elää nykyajassa ja koettaa selvitä ja selvittää elämäänsä Paduassa, talossa jossa rakkaus kummittelee… Toisaalla taas seurataan Eunicen elämää ja sen kulumista. Sitä kuinka nainen voi vuosia rakastaa ja olla rakastettu. Vaikkakaan ei niin kuin toivoisi. Lopulta selviää, miten näiden kahden naisen tarinat liittyvät toisiinsa. Ja kadonneisiin esineisiin.
Ihastuttava ja sympaattinen. Jopa koskettavakin. Hyvän mielen kirja, jossa on kuitenkin ripaus kaipausta ja haikeutta.
Kokko on mukavan kuuloinen lukija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti