Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

 

Alkuteos: Das Lavendelzimmer (2013)

Kääntäjä: Veera Kaski

Lukija: Erja Manto

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 11h 47min

Kustantaja: Bazar

ISBN: 9789522796325

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2021: 44. Kirjassa on reseptejä (39/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2021 ainakin: 4, 6, 29, 33, 37, 39, 41 ja 46

*Kaunokirjallinen lääkekaappi

Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa on viisas ja hurmaava tarina rakkaudesta ja kirjallisuuden parantavasta voimasta.

Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen “kaunokirjallisuusapteekistaan”, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdun oma sydän on särkynyt kauan sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.

Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja se muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Procencen sydäntä - ja kohti elämää.

Kirja lopussa on Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus, johon kuuluu rohtoja erilaisiin tunne-elämän katastrofeihin.*

Herkkä ja tunnelmallinen kertomus, jossa viihdytään hetkessä ja nautiskellaan ihmisten välisistä suhteista ja elämän ihmeellisyydestä.

Perdu avaa vanhan kirjeen ja se muuttaa hänen elämänsä. Tai pikemminkin se aloittaa hänen elämänsä muuttumisen, sillä pikemminkin itse matka ja ihmiset, joita hän sen aikana kohtaavat, muuttavat hänen elämänsä. Pitkään kuoressaan ollut mies alkaa vihdoin ja viimein avautua ja elää.

Kirja tunnelmoi. Se leikittelee ihmisillä ja heidän tunteillaan. Se nauttii elämästä ja sen pienistä riemuista. Se herättää henkiin ja eloon. Näyttää, että elämä on vahvempi. Lopulta. Se on kaunis aikuisten “romanssi”.

Minun makuuni kirja oli ehkä hivenen tylsä. Vaikka se on täynnä kiinnostavia henkilöhahmoja ja sen kieli on kaunista, eteni se hitaasti. Minusta se olisi voinut olla vähäsen nopeatempoisempi. Kunneltava ja ihan mukava kokemus kuitenkin lopulta. Ehkä itse luettuna olisin sen jättänyt kesken.

Lukijassa, Mannossa, ei ole valittamista. Hänen äänensä on pehmeä ja lempeä. Sitä kuuntelee mielellään.

Kirjan lopussa on joukko reseptejä. Niin ruokiin kuin kirjoihinkin.