Alkuteos: Chocolat (1999)
Kääntäjä: Arja Gothoni
Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)
Sivumäärä: 228
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789511368076
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Vianne Rochert on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Käsintehdyt makeiset ja maailmaa nähneen naisen elämänilo saavat monen purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! Paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.*
Pieni suklaapuoti on kirja, joka jakaa mielipiteeni. Toisaalta pidän sen kielestä ja tarinasta. Toisaalta taas tarina on mielestäni hieman “epäselvä” ja henkilöhahmot jäävät jokseenkin etäisiksi.
Kirja on kerrottu eräänlaisina muisteluina, kertomuksina. Äänessä ovat suklaapuodin Vianne, nainen joka on tottunut kulkemaan tuulen mukana, ja kylän pappi, joka pyrkii taistelemaan muutosta vastaan. Kummallakin on oma äänensä ja ne äänet ovat voimakkaita. Kumpikin käsittelee nykyhetkeä, mutta pohtii myös menneisyyttä ja sen vaikutusta nykyisyyteen.
Vianne kertoo lämpimästi ja rakkaudella kylästä ja sen asukkaista. Hän pyrkii auttamaan heitä, saamaan heidät onnellisiksi. Sillä lopulta vain sillä on väliä, että ihminen on onnellinen. Herra kirkonmies taas puhuu sairaalassa olevalle “oppi-isälleen”, miehelle, joka on osasyyllinen surullisuuteen… Vähitellen kumpaisenkin puheista paljastuu menneisyyden synkkä kaiku, joka estää toista jäämästä ja toista myöntämästä omaa inhimillisyyttään…
Kokonaisuutena Pieni suklaapuoti on herttainen ja lämminhenkinen kertomus, jossa on ripaus magiaa ja todella paljon suklaata. Kannattaa siis varautua siihen, että pieniä mielitekoja lukiessa tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti