Alkuteos: Ilman suuria suruja (2002)
Lukija: Toni Kamula
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Kesto: 9h 11min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510459812
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Reko Lundánin palkittu esikoisromaani kolmen sukupolven vaiheista.
Ilman suuria suruja kertoo Rinteen perheen elämästä. Hannan ja Ripan suhde elää vuosien ja vaikeuksien läpi, kunnes se hiipuu ja puolisot jatkavat eri teillä. Lundán kuvaa vivahteikkaasti myös heidän lastensa Akin ja Liisan yksinäisyyttä, kasvua ja yritystä päästä selville itsestään.
Ilman suuria suruja kokoaa Rinteiden elämänvirrat yhdeksi ja vuolaaksi joeksi. Taustalla elää lähihistoria yksityiskohtineen, joiden kuvaajana Lundán on terävänäköinen ja riemastuttava. Lundán sai teoksesta vuoden 2002 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Nuori Aleksis -palkinnon 2003, ja romaani oli myös Finlandia-ehdokkaana.
Tarkkavaistoinen teos osoittaa, että Lundán oli romaanikirjailijana yhtä omaleimainen ja taidokas kuin dramaatikkona.
Reko Lundán (1969-2006) oli kirjailija ja teatteriohjaaja, joka tunnettiin yhteiskunnallisista aiheistaan. Hän kirjoitti kolme romaania, joista viimeisen yhdessä vaimonsa Tina Lundánin kanssa, kahdeksan näytelmää ja kuunnelmia.*
En pitänyt tästä kirjasta. Se on jaettu kolmeen osaan, mutta varsinaista syytä tähän en ymmärtänyt. Kussakin osassa vaihdellaan monesti sitä, kenen kautta tapahtumia seurataan ja hypitään ajassa. Välillä ollaan Hanna ja Ripan nuoruudessa, välillä heidän lastensa nuoruudessa ja välillä herra ties missä ajassa. Aikajanojen seuraaminen on hankalaa ja kirjan sivuilla vilisee hahmoja, joista aina ei muista keitä he ovat ja kelle mitäkin sukua… Yleinen muoti tuntuu olevan, että kaikilla kirjassa menee enempi tai vähempi p*skasti. Kuka ryyppää rahansa, kellä on ryppyjä rakkaudessa ja kellä mitenkäkin paljon velkaa.
Sekava, jokseenkin juoneton elämänkuvaus. Kamula lukee hyvin ja miellyttävästi, mutta se ei kirjaa pelasta. Ei jatkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti