Alkuteos: Expeditionen. Min kärlekshistoria (2013)
Kääntäjä: Petri Stenman
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 224
Kustantaja: Otava
ISBN: 9789520116897
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2022: 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa (2/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 1, 8, 11, 14, 16, 38 ja 43
*Kohtalokkaan naparetken jäljillä.
Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andree-retkikunnalle omistettu museo.
Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä heille tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin - ainakin teoriassa.
Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.*
Uusma on todella perehtynyt aiheeseensa. Hän käy teoksessaan läpi kaiken mahdollisen retkikunnasta tiedetyn alusta loppuun. Hän myös mainitsee mitä muut tutkijat ovat kirjoittaneet retkikunnasta vuosien saatossa. Jokaiselle vaiheelle on oma tilansa, oma lukunsa. Yksi käsittelee valmisteluja, yksi lähtöä, yksi heidän syömäänsä ravintoa… Todella yksityiskohtaista tietoa. Mikä uskomattominta, mikään kohdista ei ole tylsä. Jopa luettelomainen osuus retkikunnan syömästä ravinnosta määrineen on mielenkiintoinen. Rakkaus aiheeseen suorastaan henkii tekstistä.
Vaikka kirjassa on pitäydytty vahvasti faktoissa, on siinä myös kaunokirjallisia elementtejä. Näitä edustavat osat, joissa Uusma kertoo omista tutkimuksistaan, omasta rakkaudestaan aiheeseen. Sekä myös muutamat “kirjeet”, viestit, joita yksi retkikunnan jäsenistä kirjoittaa kihlatulleen.
Kokonaisuus on vahva ja kiinnostava. Ja vaikka kirjassa ei suoranaisesti isketäkään viimeistä naulaa arkkuun, niin ainakin se esittää todella hyvän ja vahvan teorian siihen, mitä on voinut tapahtua. Lopullista varmuutta asiaan tuskin saadaan koskaan.
Kirjassa on mukana mustavalkoisia valokuvia naparetkeltä sekä Uusman tutkimuksista. Ne ovat todella vaikuttavia vaikka osa onkin todella karuja. Erityisesti retkikunnan jäsenten jäännöksistä otetut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti