Alkuteos: Armonranta (2016)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 214
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510416921
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2022: 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota (1/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 7, 11, 19, 32, 36 ja 43
*Finlandia-palkitun kirjailijan omaelämäkerrallinen sukuromaani
Romaanin alussa Helena-niminen kirjailija saa kutsun tapaamaan kuolemaisillaan olevaa isäänsä. Puolisona Hetan kanssa hän lähtee ajamaan kohti sairaalaa. Helena ja Heta ovat vakiintunut pari, ja he käyvät hedelmöityshoidoissa. Muutamaa vuotta aikaisemmin Helena on saanut isältään salkun, joka sisältää oikeudenkäyntipöytäkirjoja sodanjälkeisiltä vuosilta 1945-1949, isän äänittämiä C-kasetteja sekä Helenan isoisän päiväkirjan ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Näistä “dokumenteista” ilmenee Preussin armeijassa palvelleen paperi-insinöörin ja Helenan isänäidin sekä heidän perillistensä omalaatuinen rakkaus- ja kostotarina, jolla on ollut varvaamattomat vaikutukset suvun ihmissuhteisiin.
Helena ja Heta lukevat ja kuuntelevat näitä faktaa ja fiktiota yhdisteleviä faabeleita sekä keskustelevat niistä. Suvun tarina tulee kerrotuksi pienissä tarinanpätkissä ja dialogeissa. Romaani leikkaa myös lähelle nykyisyyttä, Berliiniin, jossa eronnut nainen saattaa pientä tytärtään metrolla kouluun ja kertoo samalla ajankuluksi tarinoita lapsuudestaan 1960-luvun Tampereella. Armonranta kasvaa suureksi kertomukseksi sukupolvien ketjusta, muistoista ja kertomuksen voimasta sekä anteeksiantamisen tärkeydestä.*
Armonranta on teos, joka yhdistää perheen historiaa fiktioon. Kirjailija itse sanoo näin teoksen lopussa. Henkilöt pohjautuvat todellisiin ihmisiin, mutta ovat muuten keksittyjä. Missä määrin? Herää kysymys.
Kirjassa tarina kerrotaan monella tapaa. Äänessä ovat Helena ja tämän kumppani Heta. Kaksi naista, jotka muistelevat hetkiä ja jo aikaisemmin kerrottuja muistoja. Heillä on yhteinen matka Helsingistä Tampereelle katsomaan hoitokodissa olevaa Helenan isää, joka on pian astelemassa kuoleman porteille. Naisten kertomuksista paljastuu rakkautta ja välittämistä, mutta myös muita tunteita. Sitten ovat Helenan isän Raffen nauhoittamat C-kasetit 2000-luvun alkupuolelta, joita naiset kuuntelevat. Niissä mies puhuu ainoalle tyttärelleen ja kertoo perheensä varsin erikoisesta historiasta. Sitten ovat Raffen isän päiväkirjamerkinnät sodan ajalta. Välillä taas hypätään tulevaisuuteen, metroon Saksassa. Siellä nainen kertoo tarinoita tyttärelleen, jotta matka kuluisi nopeammin.
Erilaiset kerronnat luovat kudelman, johon pääsee mukavasti sisälle. Teksti on rehellisen oloista ja sen kertomat asiat ihan mielenkiintoisia. Tarina on kertomus elävästä elämästä, joka todella on voinut olla totta ja mitä ilmeisimmin myös on sitä. Se on hienoa ja hyvää ajankuvausta. Lisäksi henkilöhahmot omine erikoisuuksineen ovat jänniä persoonia. Vaikka en ihan kaikkia Hetan juttuja hyväksykään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti