Margaret Rogerson: Kirjojen tytär

 

Alkuteos: Sorcery of Thorns (2019)

Kääntäjä: Mika Kivimäki

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 348

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511376293

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: ^^b

*Elisabeth on aina tiennyt, että velhot ovat pahoja ja taikuus vaarallista. Hän on kasvanut yhdessä Austermeerin suurkirjastoista, hyllyiltään kuiskailevien ja rautakahleitaan kalistelevien loitsukirjojen ympäröimänä. Elisabeth toivookin kohoavansa tulevaisuudessa näiden vaarallisten kirjojen vartijaksi.

Kun joku vapauttaa kirjaston vaarallisimman kirjan, Elisabeth vaikuttaa syylliseltä ja hänet kiidätetään pääkaupunkiin kuulemaan tuomionsa. Elisabethin ei auta kuin turvautua pelkäämäänsä velho Nathaniel Thorniin ja tämän salaperäiseen palvelijaan. Pian hän löytää itsensä keskeltä vuosisatoja vanhaa juonta, joka uhkaa syöstä kirjastot ja niiden mukanaan koko maailman turmioon.*

Kirjojen tytär on riemastuttava fantasiakertomus kaikille, jotka rakastavat kirjoja ja kirjastoja!

Tähän nuorten kirjaan on mahdutettu hirmuisen paljon kaikkea. Siitä löytyy se perustarina rakkaudesta ja ystävyydestä, välittämisestä. On kaunista poikaa, vaarallisia ystäviä, petturuutta, toiveita ja unelmia. Lisäksi on paljon muutakin! Kiehtova maailma, upeita uskomuksia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Sillä heissä on paljon muutakin kuin mitä ensin voisi kuvitella. Ja mitä ensin luulee.

Rakastan sitä, miten kirjailija on kuvannut kirjat ja kirjastot. Miten hän on antanut kirjoille sielut ja omanlaisensa elämän. Kirjoista olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Etenkin kun ne ovat varsin merkittävässä asemassa tarinassa. Mikä parasta, tarina ei aliarvioi lukijaa. Juoni on polveileva ja yllättävä, ei ollenkaan niin simppeli kuin mitä olisi voinut arvailla. Uskon, että muutkin kuin minä pääsevät yllättymään positiivisesti useammin kuin kerran.

Rogersonin tyyli kirjoittaa on valloittava. Se on vauhdikas ja humoristinen. Se leikittelee ja luo hyvin tunnelmaa. Tapahtumissa saa jännittää mukana ja välillä pääsee kihisemään - niin jännityksestä kuin kiukustakin. Huomasin ahmivani kirjaa eteenpäin ja samalla toivovani ettei tarina ikinä loppuisi. Iso plussa suomentajalle. Kivimäen käännös on upeaa työtä.

Pitkästä aikaa teos, joka todella vangitsi mukaansa.