John Green, Maureen Johnson & Lauren Myracle: Let It Snow

 

Alkuteos: Let It Snow (2008)

Kääntäjä: Kaisa Kattelus & Helene Bützow

Lukija: Anna Saksman, Antti Jaakola & Heidi Ajanto

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Kesto: 8h 35min

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510426562

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Kolme talvista rakkaustarinaa

Koe joulun taikaa kolmessa toisiinsa lomittuvassa riemukkaassa ja romanttisessa tarinassa täynnä lunta ja unohtumattomia suudelmia.

Valtava lumimyräkkä toimii Amorina kolmelle epätodennäköiselle parille Gracetownin pikkukaupungissa. Kinoksiin juuttuneesta junasta lähtee sisukas tyttö etsimään kahvilaa ja päätyy riskialttiille oikopolulle suloisen tuntemattoman kanssa. Kolme kaverusta yrittää voittaa kilpajuoksun samaan kahvilaan eikä heitä pysäytä auton päätyminen lumipenkkaan - eikä se estä yllättävää tunnustustakaan. Rakkaudenkipeä barista pelkää menettäneensä sielunkumppaninsa, mutta yllättäen omaan napaan tuijottelu ei tuo poikaa takaisin.

Trio John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle ovat kirjoittaneet yksiin kansiin kolme romanttista komediaa. Kirjasta on tekeillä myös elokuva.*

Jokaisella lyhyttarinalla on oma lukijansa. Se on toimiva ratkaisu. Saksman ja Ajanto lukevat tyttökertojien pätkät ja Jaakola pojan. Minusta lukijat sopivat hyvin kukin persoonaansa.

Kaikki tarinat liittyvät samaan jouluun, jolloin lumimyräkkä aiheuttaa kaaosta, junien jumiutumista kinoksiin ja autojen törmäilyä penkkoihin. Tarinat liittyvät myös toisiinsa ja niiden hahmot vilahtelevat ja vierailevat toisissaan. Kokonaisuus on raikas ja eloisa. Siinä on joulun taikaa. 

Tarinat ovat kivoja kokonaisuuksia ystävyydestä ja tietysti rakkaudesta. Jokaisessa on oma hieman erilainen fokuksensa. Kiva kokemus.

Reijo Mäki: Huhtikuun tytöt

 

Alkuteos: Huhtikuun tytöt (2004)

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 246

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511250821

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Vares #15

Peukku: q^^

*Opiskelijaneitoset Aino Aaltonen, Teresa Sundin ja Kikka Valasranta katosivat Turussa huhtikuussa 1983. Tapaus on noussut Kyllikki Saaren ja  Bodom-järven veroiseksi mysteeriksi, ja teorioita riittää. Joutuivatko tytöt onnettomuuteen, surmattiinko heidät vai ovatko he edelleen hengissä? Vares tekee tapauksesta juttua toimittaja Ruuhiolle ja löytää uusia johtolankoja, jotka vievät yllättäville ja vaikutusvaltaisille tahoille. Hän ajattelee keikan olevan uransa helpoin: vähän arkistojen kaivelua eikä mitään paineita selvittää arvoitusta. Usein on Vares ollut väärässä, mutta harvoin näin väärässä. Huhtikuun tytöissä ovat mukana kaikki Reijo Mäen tutut hahmot, joita monet ihastuttavat uutuudet täydentävät. Ja tapahtumapaikkana on tukevasti Turku.*

Tuntuu siltä, että Varekset toistavat samaa kaavaa… Herra kiertää kapakoissa. Hänellä on jonkinlainen toimeksianto. Hän törmää nättiin naiseen, jonka ainakin koettaa saada petihommiin kanssaan. Mystisesti tielle osuu linnassa lusinut roisto, jonka tiet kohtaavat tavalla tai toisella Vareksen tiet. Mukana sekä kaupungin isoja kihoja, että Apteekin kantaporukka. Ja tietenkin se mahdollinen hengenvaara. Nämä kaikki löytyvät myös tästä opuksesta. Jännää, miten samoista aineiksista saa kasattua monen monta kirjaa.

Huhtikuun tytöt on siis perus Vares. Mukava, kepeä ja turvallinen. Se ei räjäytä tajuntaa, mutta viihdyttää sopivasti ja nollaa ajatukset. Huumoria tuo mukaan Vareksen uusi “kämppis”. Tästä isot plussat.

Franquin: Pienoismallit. Lisänä tarina Kuplamiehet

 

Alkuteos: Spirou et les hommes-bulles; Les petits formats (1964.)

Kääntäjä: Vesa Nykänen

Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)

Sivumäärä: 63

Kustantaja: Semic

ISBN: 9518763070

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Pikon ja Fantasion seikkailuja #18

Peukku: q^^

Huom: avustajana Roba

*Pikon ja Fantasion uusin albumi sisältää parivaljakon kaksi klassista seikkailua 1060-luvun alusta. Niistä ensimmäisessä vaarallinen rikollinen John Helena pakenee vankilasta ja käy sankariemme kanssa kilpailua meren pohjassa lepäävän kulta-aarteen nostamiseksi. Mutta syvyyksistä löytyy myös muita hämäräperäisiä salaisuuksia… Toinen seikkailu tapahtuu Sieninevassa mutta liikkuu yhtä hurjissa tunnelmissa: Piko nimittäin löytää Fantasion pieneksi patsaaksi kutistettuna…*

Sarjakuva alkaa tarinalla Kuplamiehet, joka taas on jatkoa sarjassa aikaisemmin ilmestyneelle tarinalle Hämäräperäinen hylky. Tässä tarinassa ystävykset saavat huomata, että heitä koetetaan järjestelmällisesti estää pääsemästä kunnolla vanhalle hylylle. Ja että ilkimyksille tuppaa käymään huonosti… Toisessa tarinassa taas Fantasio katoaa mystisesti ja koko Sieninevaa tuntuu vaivaavan pienten katoamistapausten sarja. Lisäksi tutut käyttäytyvät kummallisesti.

Kivat pienet tarinat ja tuttu kuvitus. Marsupilami ja Skip hoitavat huumorin kohdilleen.

Gabriel Nadalet: Lorina’s mirror

 

Alkuteos: Lorina’s Mirror (2021)

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 34

Kustantaja: Gabriel Nadalet Ed.

ISBN: 9798676226558

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

*After coming out of a nightmare of which she has no memory, Lorina discovers a box, placed on her coffee table…*

Tämä sarjakuva on kunnon kaleidoskooppi. Sinällään oivaltava omassa yksinkertaisuudessaan. Sen kuvituksesta en kuitenkaan pidä ollenkaan. Simppeli ja vähävärinen. Värit ovat turhan voimakkaat.

Hirohiko Araki: Jojo’s bizarre adventure. Part 4, Diamond is Unbreakable. 02

 

Alkuteos: ジョジョの奇妙な冒険. ダイヤモンドは砕けない [JoJo no Kimyō na Bōken. Daiyamondo wa Kudakenai] (1992-1995)

Kääntäjä: Evan Galloway

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 382

Kustantaja: Viz Media

ISBN: 9781974708086

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Jojo’s bizarre adventure #19

Peukku: q^^

Tämän osan päähenkilönä pyörii oikeastaan Koichi, jolle sitten sattuukin ja tapahtuukin. Ensin hän joutuu rahanahneen huijarin kynsiin ja sitten kokee “hieman” pakkomielteisen tytön liian innokasta ihailua. Ei Josuke toki kokonaan sivuun joudu. Hänen kimppuunsa käy nuorukainen, joka pistää melkoisen shown pystyyn…

Nämä 3 standin käyttäjää eivät ole ollenkaan sellaisia, joista pidän. Varsinkin tuo rahanahne tyyppi on sellainen, jota inhoan syvästi. Eikä asiaa auta se, että Koichi ei myöskään ole suosikkejani.

Kuvitus on totuttua jälkeä. Ehkä nyt ei olla ihan niin väkivaltaisia kuin edellisessä osassa, mutta ei tämäkään osa ole kovin rauhaisaa menoa.

Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä

 

Alkuteos: Tales from Earthsea (2001)

Kääntäjä: Kristiina Rikman

Lukija: Hannamaija Nikander

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 11h 11min

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510463840

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Maameren tarinat #5

Peukku: q^^

*Maameri… velhojen ja varjojen sirpaleinen saaristo… lohikäärmeiden ja labyrinttien sokkeloinen maailma

Saaristomeren arkistot ovat avautuneet! Kertomuksia Maamereltä sisältää viisi novellia, jotka laajentavat ja selittävät neljän aikaisemman Maameri-romaanin tapahtumia ja Saaristomeren mutkikasta maailmanjärjestystä.

Aloitusnovelli Jäljittäjä valaisee Roken velhokoulun perustamista. Tummaruusu ja Timantti puolestaan on klassinen rakkaustarina, joka olisi voinut sattua koska tahansa Maameren historiassa. Maan ytimet kertoo iäkkäästä velhosta, joka joutuu taltuttamaan maanjäristyksen. Tarinassa Yläsuolla tapaamme Gedin niinä vuosina, kun hän toimi Maameren arkkimaagina. Viimeinen kertomus, Sudenkorento, tapahtuu muutama vuosi Tehanun jälkeen ja toimii siltana Maameren tarinoiden kuudenteen osaan Toinen tuuli. Lisäksi Kertomuksia Maamereltä sisältää oikean aarteen kaikille Maameren maailmasta kiinnostuneille: kiehtovan tietopaketin saariston kansoista, kielistä, historiasta ja magiasta.

Ursula K. Le Guin  (1929-2018) on maailman arvostetuimpia fantasia- ja scifikirjailijoita. Le Guinin syvää viisautta tihkuva Maameri-sarja on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja, muun muassa National Book Awardin (Kaukaisin ranta) ja Nebula-palkinnon (Tehanu). Maameren tarinoita pidetään myös tärkeänä esikuvana J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjalle.*

Minulle tämän kokoelman isoin anti oli ehdottomasti kirjan lopusta löytyvä tietopaketti. On hienoa, että faneille avataan viimeinkin monia myyttejä maailmasta ja sen historiasta.

Kokoelman tarinat sen sijaan… Osa niistä on mielenkiintoisia, osa hieman “turhia”. Kuvaavathan ne hienosti elämää Maamerellä, mutta… Jotenkin itse olen innostunut eniten niistä, jotka liittyvät jotenkkin Rokeen, Gediin ja lohikäärmeisiin.

Lukijana Nikander ei ole minusta aina täysin vakuuttava. Hän lukee kyllä tasaisen varmasti, mutta ehkä aavistuksen hiljaisella äänellä. Tai sitten olen vain niin tottunut aikaisemmissa osissa lukijana olleeseen Virmavirtaan, että kaipaan häntä.

Bjørn Sortland: Kepler62 Terra: Sydän

 

Alkuteos: Kepler62: Hjertet (2021)

Kuvittaja: Pasi Pitkänen

Teksti: Bjørn Sortland

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 58

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510479308

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Kepler62 #13

Peukku: q^^

*Huippusuositun Kepler62-sarjan päätösosa.

Avaruusseikkailijat ovat palanneet tekoäly Scorpionin valtaamalle kotiplaneetalleen, mutta Marien kaulassa sykkii Sydän, joka voi ratkaista vielä kaiken!

Paluu Maahan on Marielle shokki ja hän jättää ystävänsä. Hän lähtee kohti lapsuudenkotiaan, valtavaa linnaa, jossa voisi elää loppuelämänsä turvassa. Marien kaulassa roikkuu kuitenkin koru, sydänriipus, jonka äiti antoi hänelle vuosia sitten. Marielle valkenee, että korun sisällä piilee heidän ainoa toivonsa kukistaa Scorpion, mutta sen käyttäminen vaatii uhrauksia. Onko Marie valmis ottamaan riskin ja taistelemaan elämän puolesta?

Kepler62-sarja avaruuteen lähetetyistä uudisraivaajalapsista on kerännyt lukijoita ja menestystä niin kotimaassa kuin maailmallakin. Sarjaa on kännetty yli 20 kielelle ja sitä on myyty Suomessa yli 100 000  kappaletta. Sydän on sarjan 13. kirja ja viimeinen osa.

Norjalainen Bjørn Sortland kirjoittaa Kepler62-menestyssarjaa vuorotelle Timo Parvelan kanssa. Pasi Pitkäsen kosmisen taidokas kuvitus viimeistelee houkuttavat avaruusseikkailut.*

Kuten aikaisemminkin, kirja kerrotaan Marien näkökulmasta. Hän on lähtenyt omille teilleen ja kiepsahtelee ympärilleen maailmassa, joka kärsii tekoälyn tuhoista. Mariessa nähdään kuitenkin pelastus. Hänessä nähdään toivo. Tästä syystä ihmiset ovat valmiita auttamaan häntä. Ja jopa uhraamaan itsensä hänen takiaan…

Nopeatempoiset tapahtumat kiidättävät tutut sankarit viimeiseen kohtaamiseen Scorpion kanssa. Millaiseen maailmaan he johtavat pienen ryhmänsä?

Kuvitus on edelleen upeaa jälkeä.

Saila Susiluoto: Metropolis

 

Alkuteos: Metropolis - merkintöjä kadonneesta kaupungista (2018)

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 101

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-29824-3

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2022: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana (12/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 34

*Linnunrata kulkee lävitse kuin henkäys

taivaalle huiskaistaan kruunu, hiukset, eläimiä

pisteitä joiden väli yhdistetään kuten mielivaltainen kartta:

tuolla leikkivät orvot tytöt, ilmaan ja katuun heitetyt tytöt

nuoruus muuttuu vanhuudeksi mutta välissä ei ole mitään

vain kuristava, jäinen vyö

ja suuri metsästäjä joka kulkee taivaan laidasta laitaan

heijastukset lipuvat huoneeseen luukkujen raosta

vesi ja ihmiset ulkona kaskaat

niiden laulu on kokonaisuuden matriikaa, kohina tai hymni

hyönteisten taidokas koneisto jonka joku astuu lyttyyn

millaisen kuhisevan kaupungin me rakensimme

metrojen raiteet nopeat junat jotka ravistavat kivun

graffitit aurinko, kusiaispesä sen lapset valkoisia ilmalaivoja

mikroliina jolla pyyhitään sydän kuin ruutu

äkkiä kaikki pois liian äkkiä

Metropolis on Saila Susiluodon (s.1971) kahdeksas runokokoelma.*

En ole mikään suuri runojen lukija. Tähän teokseen päädyin siksi, että kansi näytti kivalta enkä ole aikaisemmin lukenut paljoa proosarunoja. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata.

Kokoelman runot ovat … lievästi sanottuna mielenkiintoisia. Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen tuntuu tavallaan yhtenäiseltä teokselta. Vaelletaan kaupungissa ja sen tunnelmissa. Toinen ja kolmas osa taas eivät ole yhtä yhtenäisiä edes keskenään. Näissä on runoja, jotka ovat kuvia, tekstejä kuin sanakirjan sivuilta ja jotain siltä väliltä. Riimejä on turha hakea ja joskus kieli hätkähdyttää.

Omalla kohdallani joudun miettimään, pidänkö näitä tekstejä edes runoina. Kai ne sitä ovat, mutta eivät sitä perinteistä laatua. Metropolis on hämmentävä lukukokemus.

Greg Rucka: Lazarus. Volume six, Fracture I

 

Alkuteos: Lazarus, Volume six: Fracture I (2020)

Kuvittaja: Michael Lark & Tyler Boss

Teksti: Greg Rucka

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Sivumäärä: 144

Kustantaja: Image Comics

ISBN: 9781534308428

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Lazarus #6

Peukku: ^^b

Huom: julkaistu alun perin Lazarus : Risen -sarjakuvalehden numeroissa #1-3

*The world now lies divided not amongst political or geographic boundaries but amongst financial ones. Wealth is power, and that power rests with only a handful of families.

With the conclave war entering its fourth year, the Carlyle family is barely holding its own against enemies on all sides. Now, Forever and Johanna Carlyle are on the offensive, breaking alliances between their enemies and violently removing rival Lazari from the map. But the secrets are beginning to take their toll, and when they come out, the results will be shattering.

At compound sequoia, a very different - and far more personal - conflict has arisen. Bethany Carlyle now finds herself at the limits of the same science that her Family has relied upon to consolidate its power, while her father, Malcolm, is confronted by the same, in a very different way. For one, the path leads only to despair; for the other perhaps, reconciliation, if not redemption.

Behind it all, there is Eight, the newest iteration of the Family Lazarus, destined to take Forever’s place when the time comes. But Eight is fourteen, now, and questions she has denied will no longer be ignored, and her own first steps towards discovering who and what she is will force her to ask what it means when Carlyle says, “Family Above All.”*

Lazaruksessa ollaan alettu hyppimään vuosissa. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä tapahtumat kehittyvät hitaasti ja vaativat aikaa. Toisaalta taas tulee helposti sellainen tunne, että monia asioita jää selvittämättä. Ja hahmojen kehityksessä jää jälkeen. Minulla itselläni ainakin keski tovi tajuta Foreverin uusi lyhyt hiustyyli. Aluksi luulin häntä Marisoliksi…

Sota on jatkunut jo jonkin aikaa. Se repii liittoumia ja perheitä. Kaikki koettavat selviytyä tavalla tai toisella. Jokaisella on paineita. Toiset kestävät ne paremmin kuin toiset… Carlylen perheessä asiat eivät ole hyvin. Epäilyksiä on, vanhat kaunat kalvavat ja monia salaisuuksia on vielä olemassa. Kuinka ne tulevat vaikuttamaan perheen elämään kun selvästi alkaa näyttää siltä, että perheet patriarkalta on aika käymässä vähiin?

Pidän siitä, miten ja mihin suuntaan tarina on etenemässä. Kuvitus on hyvää ja vakaata jälkeä. Taistelua ja räjähdyksiä on tarjolla tälläkin kertaa, mutta ei aivan samanlaista teurastusta kuin sarjan edellisessä osassa. Sen sijaan muutamia järkyttäviä kohtia sarjakuvassa esiintyy nuoreen henkilöön kohdistuvan väkivallan muodossa. Tästä varoitus herkille.

Tessa Astre, Aapo Kukko & Niko-Petteri Niva: Huojuva torni

 

Alkuteos: Huojuva torni (2021)

Kuvittaja: Niko-Petteri Niva & Aapo Kukko

Teksti: Tessa Astre

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 208

Kustantaja: Zum Teufel

ISBN: 9789527454060

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Huom: perustuu Tessa Astren ja Epe Niirasen näytelmäkäsikirjoitukseen

*Dokumenttiohjaaja Reidar Love lähtee Ouluun filmaamaan dokumenttia 80-luvun punk-nuorisosta vallatussa talossa. Kuvaukset eivät suju helposti ja hauskasti, vaan menneisyyden haamut nousevat kummittelemaan, ja vaikuttavat ihmissuhdeverkkoon, joka tihenee kun salaisuudet alkavat paljastua. Mitä tapahtui Tornin asukkaille?

Huojuva Torni on kertomus ihmisyydestä ja identiteetistä, sukupolvien ja sukupuolten välisistä sodista ja sovituksesta.*

Jännä toteutus ja tarina. Paljon puhetta ja toimintaa. Pistää näkemään asioita uudessa valossa. Paikoitellen sarjakuvan aikarakennetta on hankala seurata, mutta kun jipon keksii niin onnistuu sekin. Rujon kaunis kuvitus ja tarina.

Roye Okupe: Iyanu : Child of Wonder. Volume one

 

Alkuteos: Iyany: Child of Wonder (2021)

Kuvittaja: Godwin Akpan

Teksti: Roye Okupe

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 109

Kustantaja: Youneek Studios

ISBN: 9781506723044

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Iyanu #1

Peukku: q^^

*Iyanu, a teenage orphan with no recollection of her past, suddenly discovers that she has abilities that rival the ancient deities spoken of in the folklore of her people. It is these abilities that are the key to bringing back an “age of wonders,” as Iyanu begins her journey to save a world on the brink of destruction! The Corrupt - curse wildlife and strange, divine beasts - are determined to destroy humanity, unless Iyanu can stop them.

Dark Horse Books and YouNeek Studios are proud to present a shared universe of fantasy and superhero stories inspired by African history, culture, and mythology - created by the best Nigerian comics talent!*

Iyanun kuvitus on harmonista jälkeä. Minun silmääni se näyttää tietokoneella tehdyltä. Sen pienoinen heikkous on tummuus. Monesti ruudut ovat hyvin tummia, jolloin ei kuvista välttämättä saa kaikkea irti. Osa hahmoista myös näyttää liikaa toisiltaan tai heidän ikäänsä on mahdoton arvioida. Minusta hahmolta syö uskottavuutta, jos hänen pitäisi olla suuri neuvosmies, mutta hänen poskensa ovat yhtä siloiset kuin 13-vuotiaalla pojalla.

Tarinan maailma vaikuttaa kiinnostavalta. Inspiraatiota se on saanut todellisesta historiasta ja maailmasta. Aivan kaikkea ei tarinassa heti paljasteta ja itse tajusin harmittavasti vasta lopussa sen, että sarjakuvan päätteeksi löytyy monta informatiivista sivua, jossa käydään läpi sarjakuvan historian tapahtumia… Kannattaa siis aluksi vilkaista loppuun!

Tarina käynnistyy minusta hitaanlaisesti. Mutta sitten äkkiä se lähes räjähtää liikkeelle. Kaikki tuntuu tapahtuvan yhtenä ryöppynä, josta Iyanu itse ei tunnu tajuavan juuri mitään. Albumi päätyy mukavaan koukkuun.

Holly Bourne: Syitä itkeä julkisesti

 

Alkuteos: The Places I’ve Cried in Public (2019)

Kääntäjä: Kristiina Vaara

Lukija: Emma Louhivuori

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 11h 44min

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 9789512419678

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2022: 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä (11/50)

Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 5, 13, 22, 28, 29 ja 43

*Se näytti rakkaudelta. Se tuntui rakkaudelta. Mutta tämä ei ole rakkaustarina.

Amelie tutisee keskellä yötä vanhalla penkillä, siellä missä kaikki alkoi, ja yrittää tajuta mitä oikein tapahtui.

Kaikki alkoi Amelien uuden koulun kykyjenetsintäkilpailuista, joissa hän valloitti lauluntekijätaidoillaan niin yleisön kuin rock-bändin hurmurisolistin, Reesen. Aluksi kaikki meni kuin lauluissa. Mutta kuuluuko rakkauden todella sattua niin lujaa?

Pyyhkiäkseen kyyneleensä ja päästäkseen eteenpäin Amelie käy läpi heidän tarinaansa niiden paikkojen kautta, joissa hän päätyi itkemään julkisesti.*

Syitä itkeä julkisesti on kirja joka pysäytti minut. Se on kaunis, koskettava ja paikoitellen todella, todella ahdistava. En suosittele sitä herkille, mutta niille, joilla kantti kestää, on tässä teos, joka kannattaa ehdottomasti lukea!

Tarina on kerrottu niin, että nykyinen Amelie alkaa vierailla niissä paikoissa, joissa hän on joutunut itkemään. Hän pohtii nykyistä tilannetta ja kuvaa sitä, kuinka kauniisti alkanut tarina päätyikin lopulta moniin, moniin kyyneliin ja Amelie itse aikamoiseen … noh, tilanteeseen. Kerronta on kaunista ja elävää. Nuoren naisen tunteet tosia ja aitoja. Samalla huomaa että itse alkaa huutamaan Amelielle varoituksia, joita tämä ei tietenkään kuuntele.

Amelie on sydäntälämmittävä päähenkilö. Nuori ja hauras. Häntä tekisi mieli suojella. Ikävä kyllä se on mahdotonta. Ja kuin huomaamatta sitä havaitsee aavistelevansa pahinta ja ennakoivansa. Liian usein arvaukset osuvat oikeaan. Kirjassa on todella taitavasti käsitelty nuoren tarvetta olla hyväksytty ja rakastettu. Ja kuinka herkästi sitä voidaan käyttää väärin. Kuinka helppoa on särkeä ihminen.

Louhivuoren ääni sopii minusta mainiosti Amelielle. Hyvä suoritus.