Alkuteos: Metropolis - merkintöjä kadonneesta kaupungista (2018)
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 101
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-29824-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2022: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana (12/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 34
*Linnunrata kulkee lävitse kuin henkäys
taivaalle huiskaistaan kruunu, hiukset, eläimiä
pisteitä joiden väli yhdistetään kuten mielivaltainen kartta:
tuolla leikkivät orvot tytöt, ilmaan ja katuun heitetyt tytöt
nuoruus muuttuu vanhuudeksi mutta välissä ei ole mitään
vain kuristava, jäinen vyö
ja suuri metsästäjä joka kulkee taivaan laidasta laitaan
heijastukset lipuvat huoneeseen luukkujen raosta
vesi ja ihmiset ulkona kaskaat
niiden laulu on kokonaisuuden matriikaa, kohina tai hymni
hyönteisten taidokas koneisto jonka joku astuu lyttyyn
millaisen kuhisevan kaupungin me rakensimme
metrojen raiteet nopeat junat jotka ravistavat kivun
graffitit aurinko, kusiaispesä sen lapset valkoisia ilmalaivoja
mikroliina jolla pyyhitään sydän kuin ruutu
äkkiä kaikki pois liian äkkiä
Metropolis on Saila Susiluodon (s.1971) kahdeksas runokokoelma.*
En ole mikään suuri runojen lukija. Tähän teokseen päädyin siksi, että kansi näytti kivalta enkä ole aikaisemmin lukenut paljoa proosarunoja. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata.
Kokoelman runot ovat … lievästi sanottuna mielenkiintoisia. Teos on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen tuntuu tavallaan yhtenäiseltä teokselta. Vaelletaan kaupungissa ja sen tunnelmissa. Toinen ja kolmas osa taas eivät ole yhtä yhtenäisiä edes keskenään. Näissä on runoja, jotka ovat kuvia, tekstejä kuin sanakirjan sivuilta ja jotain siltä väliltä. Riimejä on turha hakea ja joskus kieli hätkähdyttää.
Omalla kohdallani joudun miettimään, pidänkö näitä tekstejä edes runoina. Kai ne sitä ovat, mutta eivät sitä perinteistä laatua. Metropolis on hämmentävä lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti