Alkuteos: The Last Migration (2020)
Kääntäjä: Sari Karhulahti
Lukija: Sanna Majuri
Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)
Kesto: 10h 27min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510473658
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2022: 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan (30/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 1, 8, 11, 38, 42 ja 43
*Hypnoottinen lukuromaani luonnon kauneudesta ja katoavaisuudesta.
Franny Stone on päättänyt nähdä lapintiirojen muuttovaelluksen. Hän puhuu itsensä mukaan kalastusaluksen kyytiin seuratakseen maailman viimeistä tiiraparvea Grönlannista Antarktikselle. Matkan edetessä kohti rannattomia vesiä Franny joutuu kohtaamaan oman historiansa, väkivallan ja rakkauden arvet. Sen, miksi hänen täytyy vaeltaa – mitä kohti ja mistä pois.
Charlotte McConaghy asuu Australian Sydneyssä. Hän on opiskellut elokuvakäsikirjoittamista ja kirjoittanut muun muassa useita nuortenkirjoja. Viimeinen muuttolintu on hänen ensimmäinen romaaninsa aikuisille. McConaghy rakastaa luontoa ja vahvojen naisten tarinoita.*
Viimeinen muuttolintu oli minulle kirja, josta jäi tunne, että se yritti hieman liikaa. Franny on sinällään ihan kiintoisa persoona, mutta hänestä on rakennettu jotenkin turhan salaperäinen. Ja tätä salaperäisyyttä korostaa se, että hänen menneisyytensä kerrotaan varsin lyhyissä pätkissä nykytapahtumien välillä. Nämä pätkät menneisyydestä vihjaavat ja jättävät varsin avoimia tilanteita, joista voi vetää aikamoisia oletuksia. Menneisyys-pätkät vaihtelevat ajallisesti. Joskus ollaan jopa kymmenen vuoden päässä, joskus aivan viime vuodessa. Tämä menneisyyksien kudelma on se, miksi minulle jäi tunne yliyrittämisestä. Se on jotenkin liian… dramaattista.
Muuten kirjan henkilöhahmot ovat ihan mukavia. Heitä on jokunen, sillä Franny päätyy laivalle, jossa on useamman hengen miehistö. Ja lisäksi sitten vielä ne muutamat tärkeät henkilöt hänen menneisyydestään. Erityisesti laivan miehistöstä olin innoissani. He ovat kivan raikkaita.
Juoni ja tapahtumat. Maailmasta ovat eläimet ja linnut alkaneet kuolla sukupuuttoon. Se on ihmisten syytä. Sukupuutot ovat kohdanneet jo monia lajeja. Tekniikka ja muu antaa ymmärtää, että voisimme muuten elää aikaa, joka on nyt. Näin ollen kirjan maailma on enemmän kuin aavistuksen kammottava. Se voisi varsin hyvin olla todellisuutta. Ja joissain paikoin onkin. Miksipä ei nainen haluaisi vaeltaa ja seurata lintuja näiden muuttoreitillä? Miksei ihminen haluaisi tavoitella unelmia ja rakkautta?
Kokonaisuus on rauhallinen ja leppoisa. Ihan kuunneltava/luettava. Varmasti se herättää ajatuksia. Minä ainakin aloin kaipaamaan luontodokumenttien pariin.
Majuri tekee hyvän lukusuorituksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti