Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

 

Alkuteos: Olive Kitteridge (2008)

Kääntäjä: Kristiina Rikman

Lukija: Erja Manto

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 11h 6min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520412494

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Olive Kitteridge on henkilö, jota rakastat vihata.

Vastustamaton romaani kitkerästä Olive Kitteridgestä, jota on helppo vihata ja sääliä. Pulitzer-palkittu teos vakuuttaa, että helpointa Olivea on sittenkin rakastaa.

Olive Kitteridge on eläköitynyt opettaja, joka paheksuu muutoksia kotikaupungissaan Mainen Crosbyssa. Tarkkanäköisesti hän punnitsee maailmanmenoa ja köykäiseksi sen toteaa. Mutta oman elämänsä suhteen Olive on sokea, kyvytön tunnistamaan lähipiirissään tapahtuvia muutoksia. Entinen oppilas, oma lapsi tai aviomies – kukaan heistä ei tunnu tavoittavan Oliven katsetta. Mutta pikkuhiljaa, aivan kuin varkain, alkaa tapahtua muutos. Pala palalta, tarina tarinalta, hahmottuu kuva Olive Kitteridgestä, joka vihdoin katsoo itseään peiliin. Ja se, jos mikä, tekee kipeää.

Elizabeth Strout (s. 1956) on kiitetty ja paljon luettu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänet tunnetaan vahvana tarinankertojana, jonka teokset koskettavat taidokkaasti luoduilla henkilöhahmoillaan. Strout voitti vuonna 2009 Pulitzer-palkinnon teoksellaan Olive Kitteridge, josta on tehty Emmy-palkittu ja myös Suomessa ihastuttanut tv-minisarja. Pienoisromaani Nimeni on Lucy Barton oli monien muiden Stroutin teosten tavoin arvostelumenestys, joka nousi ansaitusti New York Timesin bestsellerlistan kärkeen. Elizabeth Strout on koulutukseltaan juristi. Hän on syntyisin Mainesta ja asuu nykyään New Yorkissa.*

Olive Kitteridge on teos, joka poukkoilee sinne ja tänne ja kertoo paljon kertomatta oikeastaan mitään. Se kuvaa useamman eri ihmisen elämää ja rakentaa näistä, ja erityisesti Olivesta, lopulta vaihteleman kuvan. Asioita ei kerrota aikajärjestyksessä, eikä aina suoraan. Joskus henkilöiden väliset suhteet tajuaa vasta myöhemmin. En sanoisi, että ne tekevät aina oikeutta kohteilleen. Osaa kirjan henkilöistä vihaa, osaa rakastaa. Oikeastaan Olive on näistä kaikkein tylsin. Minulle hän ei ainakaan muodostunut vihattavaksi/rakastettavaksi. Lähinnä hän vain on outo täti-ihminen. Muut kirjan henkilöt ovat paljon mielenkiintoisempia.

Ihan kuunneltava. Minusta tylsähkö. Lukijana Manto tekee OK suorituksen.

Näin pari Stroutia luettuani/kuunneltuani totean, ettei hän ehkä ole kirjailija minun makuuni. Hänen teoksissaan on oma viehätyksensä. Ne ovat rauhallisia ja pohdiskelevia, mutta minusta aika tylsiä. Ne kuvaavat elämää pienine murheineen ja ongelmineen vaikkei niissä oikeastaan tapahdu juuri mitään.