Alkuteos: The Killings at Kingfisher Hill (2020)
Kääntäjä: Terhi Vartia
Lukija: Jukka Pitkänen
Ilmestymisaika: 2021(ko.painos)
Kesto: 10h 30min
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510467732
Muoto: e-äänikirja (BookBeat)
Sarjamerkintä: Hercule Poiro’n mysteerit #4
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2022: 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (43/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2022 ainakin: 27, 29, 32 ja 46
*Jännitystä, juonittelua ja nokkelaa sanailua!
Uusi Hercule Poirot -mysteeri on kuin aikamatka arvoitusdekkareiden kultakaudelle kaikessa herkullisessa ennalta-arvaamattomuudessaan.
Maailman rakastetuin salapoliisi Hercule Poirot ja Scotland Yardin etsivä Edward Catchpool matkustavat Lontoosta Kingfisher Hillin kartanoon. Heidät on kutsuttu pelastamaan nuorta naista, jota syytetään murhasta.
Matkan kuitenkin keskeyttää eriskummallinen välikohtaus, joka saa Poirotin pienet harmaat aivosolut hyrräämään. Ja sitten löytyy uusi ruumis, makaaberilla muistilapulla varustettuna. Liittyvätkö murhat toisiinsa? Ehtiikö Poirot löytää oikean murhaajan, ennen kuin syytön päätyy hirsipuuhun?
Brittiläinen Sophie Hannah (s. 1971) on niittänyt kansainvälistä mainetta psykologisilla jännäreillä, joita on käännetty yli 30 kielle, televisioitu ja palkittu. Hän on Agatha Christien perikunnan siunauksella ja tiukasti dekkarikuningattaren kultakauden hengessä kirjoittanut neljä uutta Hercule Poirot -mysteeriä: Nimikirjainmurhat (2014), Suljettu arkku (2016), Kolme neljästä (2018) ja Kuolema ostaa paikkalipun (2020). Hannah kertoo olleensa Christien vannoutunut ihailija viisivuotiaasta lähtien ja saaneensa tältä paljon vaikutteita. Rikoskirjallisuuden lisäksi Hannah on julkaissut novelli- ja runokokoelmia ja riimitellyt englanniksi Tove Janssonin lastenkirjoja.*
Pidän kovasti siitä tunnelmasta, jonka Hannah onnistuu sisällyttämään näihin kirjoihinsa. Ei hän täysin yllä Christien tasolle kertojana ja tunnelman luojana, mutta hänen tyylinsä on hieno kunnianosoitus kirjailijattarelle ja hänen kuuluisimmalle hahmolleen.
Catchpool on hyvä kertojana. Hän on tarkka, mutta omalla tavallaan myös äärettömän sokea. Hän kertoo kyllä kaiken tarpeellisen, mutta asioiden yhdistäminen ei ole hänen parhaimpia puoliaan. Myönnän toki, että joskus kirjan muiden henkilöiden aivoitukset ovat melkoisen mahdottomia arvata ja salaisuudet sitä luokkaa, ettei niitä heti kukaan muukaan keksisi. Nytkin ihmisten toiminta ja motiivit niiden takana ovat melkoiset. Eivät todellakaan sieltä helpoimmasta päästä arvata. Mutta näinhän oli monesti myös Christiellä.
Tämä tarina on täynnä kiintoisia henkilöhahmoja ja heidän motiivejaan. Ihmisten välisillä suhteilla on tärkeä rooli ja useamman kuin kerran lukija/kuuntelija pääsee yllättymään. Ja loppu ainakin vetää sanattomaksi. Parasta tässä kirjassa on sen ihana tunnelma ja asioiden yksinkertaisuus.
Pitkänen on todella hyvä valinta lukijaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti