Alkuteos: Ainoa mikä jää : Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää (2017)
Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)
Sivumäärä: 167
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510428702
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Voivatko Pokémonit kertoa meille jotain todellisuudesta tai Jumalasta?
Kun uskonnoton kosmologi ja uskonnollinen kielitieteilijä alkavat keskustella elämän tärkeistä asioista, totutut käsitykset keikahtavat päälaelleen.
Muodostuuko todellisuus hiukkasista vai sanoista? Ovatko gravitaatioaallot tärkeämpiä kuin värit? Oliko elämä keskiajalla parempaa? Enqvistiä ja Saarikiveä yhdistää usko tieteellisen tutkimuksen merkitykseen, mutta heitä erottaa käsitys tiedon luonteesta, uskonnosta ja edistyksestä. He pyrkivät olemaan avoimia kaikelle inhimilliselle – sille mikä on järkevää ja liikuttavaa. Enqvist ja Saarikivi kirjoittavat henkilökohtaisesti ja räväkästi – toisiaan haastaen ja ymmärtämään pyrkien. Tuloksena on nautinnollinen lukukokemus elämän suurien kysymyksien äärellä. (Vastaus: Kyllä. Pokémonit voivat kertoa meille paljonkin.)
Professori Kari Enqvist on palkittu kosmologian popularijoija ja tieteen lähettiläs, jonka kirjoja lukevat myös he, joille kaunokirjallisuus on sanomalehtien tiedesivuja tutumpaa luettavaa. Enqvist on häikäisevä kirjoittaja ja itsensä likoon paneva ajattelija. Hän havainnollistaa vaikeatkin asiat sekä hilpein että osuvin sanankääntein.
Janne Saarikivi on kielitieteilijä, joka toimii tutkijana Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa. Saarikivi on yhteiskunnallinen keskustelija, joka on tullut tunnetuksi yliopiston puolestapuhujana ja on yksi Yle Aamu-TV:n Jälkiviisaiden keskustelijoista. Hän on toiminut myös Ultra Bra -yhtyeen sanoittajana, ja esimerkiksi klassikkokappale Hauki on lähtöisin hänen kynästään.*
Varsin erikoinen teos. Paljon asiaa ja ajatuksia, mutta oikein minkäänlaiseen "lopputulokseen" ei päästä. Ja jotenkin koko homma tuntuu jäävän kesken. Toki kyseessä on kirjeistä muodostuva teos, jossa ajatukset lentelevät eikä ole olemassa mitään varsinaista lopputulosta. Kirjoittaa näistä aiheista voisi vaikka miten paljon. Johonkin vain oli se raja vedettävä. Ihan hyvä, että tähän.
Kumpainenkin mies esittelee hyviä ajatuksia ja ideoita. Ja aivan yhtä hyvin myös "torppaa" toisen ajatuksia. Hienoa vuoropuhelua sopuisassa hengessä. Lukijalle teksti on haaste. Ensinnäkin lukijalta puuttuu kumpaisenkin miehen ammatillinen tietämys ja mahdolliset mielenkiinnot. Lisäksi lukija ei pääse mukaan heidän tapaamisiinsa ja keskusteluihinsa, joita ilmeisesti kirjeiden välillä on. Kolmanneksi, tuskinpa kukaan seuraa näitä herroja somessa tms. kovinkaan ahkerasti tai muistaa kirjeiden kirjoitushetkien ajankohtaisia asioita. Neljänneksi, kirjeet ovat todella pitkiä ja aika kaikkea syleileviä. Punaista lankaa voi olla välillä haastava löytää.
Erikoinen ja ainakin kummastuttava teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti