Alkuteos: Pohoronite menja za plintusom (2009)
Kääntäjä: Kirsti Era
Lukija: Tuomas Tulikorpi
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Kustantaja: Helsinki Silencio
Kesto: 6h 44min
ISBN: 978-952-264-289-9 (suomenkielisen version)
Muoto: e-äänikirja
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle (29/50)
Sopisi lukuhaasteeseen 2025 ainakin: 4, 9, 12, 22, 30, 42, 44 ja 50
*Tragikoominen kertomus vakavasti sairaasta pojasta, joka asuu isovanhempiensa luona. Pienen pojan yrityksiä elää normaalia elämää pahasuisen ja neuroottisen mummon ja henkisesti poissaolevan vaarin kanssa kuvataan mustalla huumorilla.*
Kirjastoalaa opiskellessani silloinen opiskelukaverini vinkkasi minulle tämän kirjan. Lupasin lukea sen, mutta jäipä vain lukujonoon. Nyt sitten tartuin tähän ja... öh. Totesin, ettei ole minua varten.
Kirjan huumori on mustaa, karua ja julmaa. Musta huumori ei minua haittaa, mutta tämän kirjan kieli tekee siitä vastenmielistä. Henkilöt kun haukkuvat toisiaan koko ajan ja ovat muutenkin epämiellyttäviä. He eivät osaa esittää tunteitaan kunnolla, vaan nälvivät ja ovat ikäviä. Lapsi on koko ajan "läpip*ska" ja mätänee. Muutenkin tämä peräsuolen tuostos mainitaan vähän turhan usein ja kohdennetaan juuri toisiin ihmisiin.
Tarinat ovat pieniä pätkiä, jotka linkittyvät toisiinsa. Lapsi on vakavasti sairas ja sairastuu uudelleen pienimmästäkin. Hän on kuitenkin myös poika, joka tekee pienten poikien juttuja. Lisäksi äiti on hupakko, joka on "hylännyt" lapsen. Siitäkös soppaa syntyy kun mummi ja vaari pitävät lapsesta huolta. Ja heilläkin on vielä omat metkunsa.
Onneksi Tulikorpi edes lukee tämän hyvin. Hänen äänensä kantaa tämän teoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti