Juhani Aho: Yksin

Alkuteos: 1890
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 106
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-38384-1
Muoto: Pokkari

*Rakkaudesta toipuva mies, vilisevä Pariisi.

Yksin kuuluu impressionistisen tyylinsä kirkkaudessa Juhani Ahon kestävimpään tuotantoon. Romaanissa sykkii maailmannäyttelyään juhliva, puuhakas, äänekäs Pariisi. Pyörryttävän korkean, vastavalmistuneen Eiffelin tornin juurella kiertelee uppo-outona nuori suomalaismies toivoen mielelleen rauhaa kotimaassa kokemaltaan rakkaudenpettymykseltä.

Vaikka Yksin-romaania vuonna 1890 syytettiin säädyttömyydestä, voimme tänä päivänä todeta sen olevan ujon rakkauden ja melankoliaksi laajenevan ikävän kuvauksena kirjallisuudessamme ylittämätön. Kööpenhaminalainen Dagbladet kirjoitti: ”Yksin on hieno, pieni taideteos, psykologisesti tosi, täynnä mainioita huomioita ja hyvin omalaatuista elegistä tunnelmaa.”*



Luettuani tämän pienen kirjan, ymmärrän kyllä miksi se ilmestyessään ensikerran aiheutti kohua ja miksi se tuomittiin. Enää nykyään se ei aiheuta moista kohua. Se ”säädyttömyys” on kauniisti kuvailtua, eikä ollenkaan sellaista tasoa kuin mihin nykypäivän lukija on tottunut. Pikemminkin kyseessä on tässä tapauksessa melkoisen pumpulinen ja runollisen surullinen kuvaus tapahtumista.

Ahon tyyli kirjoittaa on kaunis ja runollinenkin jopa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Monet hänen käyttämistään sanoista ja ilmauksista saattavat tuntua nuoremmasta lukijasta vierailta. Ne ilmentävät selvästi kirjoittajan omaa aikaa ja sen aikaista tyyliä puhua ja kirjoittaa. Silti kirja ei ole hankala luettava. Sen miltei nappaisee yhdessä tai kahdessa lukukerrassa helposti. Tekstiin pääsee hyvin sisälle ja vaikkei nyt aivan tuon nuoren suomalaismiehen hullaantumista ymmärräkään, lukemastaan silti voi pitää. Itse tosin olen sitä mieltä, että hän otti kaiken aivan liian vakavasti. Miehen pitäisi oppia elämään. Todella.

Stephen King: Hohto

Alkuteos: The Shining (1977)
Suomentaja: Pentti Isomursu
Ilmestymisaika: 1991 (ko.painos)
Sivumäärä: 513
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-16862-9
Muoto: Pokkari

*Viisivuotiaalla Dannyllä on merkillinen kyky: hän ”hohtaa” eli pystyy ottamaan yhteyden satojen kilometrien päässä olevaan henkilöön, saamaan selville menneet tapahtumat ja näkemään tulevaisuuteen. Dannyn isästä Jack Torrancesta tulee upealla näköalapaikalla sijaitsevan vuoristohotellin hoitaja, ja silloin pojan näyt muuttuvat pelottaviksi. Hohto on luisumassa hänen hallinnastaan.

Talvella lumivyöryt eristävät hotellin muusta maailmasta. Silloin tyhjillään oleva rakennus alkaa elää omaa elämäänsä. Hotellissa asustaa paha voima – ja sekin hohtaa.

Kingin romaanissa kauhu versoo suoraan arkipäivän tapahtumista. Hohto tunnetaan myös kiiteltynä elokuvana, jonka on ohjannut Stanley Kubrick ja jossa Jack Torracea esittää Jack Nicholson.*



Kingillä on taito punoa juoni, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun. En sinällään sanoisi, että Hohto on kovinkaan pelottava lukukokemus, mutta siinä oleva tunnelma on intensiivinen ja jännittävä, sellainen ettei ollenkaan malttaisi laskea kirjaa käsistään. Itselleni ainakin kävi niin, että viimeiset reilut 150 sivua oli luettava yhdeltä istumalta.


Tarina on mielenkiintoinen. Henkilöhahmoissa on kiinnostavuutta ja itse Overlook-hotelli kerrassaan kutkuttava. Lukiessa havaitsee hyvin muutoksia, joita henkilöhahmoissa tapahtuu ja oudot tapahtumat kiehtovat mieltä. Jännitys seuraavista tapahtumista sykähtelee kokoajan mielessä. Ehdottomasti kyllä yksi Kingin parhaista!

Agatha Christie: Stylesin tapaus

Alkuteos: The Mysterious Affair at Styles (1920)
Suomentaja: Paavo Lehtonen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 172
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 1. Hercule Poirot -kirja

*Agatha Christien kuuluisa esikoisdekkari.

Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla. Entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneina haita, kaikki rahan tarpeessa.
Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.*



Oi sitä onnea kun löysin tämän kirjan, joka pitää sisällään viisi kuulua Poirot-mysteeriä. Kirjan annista 3 nimittäin on vähän harvinaisemmin tavattavia Christien kirjoja. Itse ainakaan en ole niihin kovinkaan usein törmännyt. Tosin aloitin kylläkin Christien metsästämisen vasta vähän aikaa sitten, joskin ihan mukavalla menestyksellä kuten ehkä luettujen kirjojeni lista saattaa paljastaa ja tulee vielä paljastamaan.

Stylesin tapaus on todella hieno alku Poirotista kertoville kirjoille. Se on kuvattu kapteeni Hastingsin näkökulmasta ja hänen tyylillään, jolle on ominaista tietty herkkyys loukkaantua Poirotin salailulle. Hastings tuo myös mainosti esiin omia – toisinaan oikeita ja toisinaan vääriä – pohdintojaan syyllisistä ja heidän motiiveistaan. Ja vaikka toisinaan tuntuu, ettei hän aivan ole perillä ihan kaikesta, kertoo hän silti kuin epähuomiossa kaiken olennaisen, jonka perusteella tapaus on mahdollista ratkaista. Lisäksi ainakin itse sain tutustua vähän erilaiseen Poirotiin. Ainakaan en muistanut aikaisemmin lukeneeni mistään, että tämä pieni ihastuttava salapoliisi olisi ”hyppelehtinyt” ympäriinsä.

Agatha Christie: The Listerdale Mystery

Alkuteos: 1934 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1970 (ko.painos)
Sivumäärä: 188
Kustantaja: Pan Books Ltd
ISBN: 0-330-02504-X
Muoto: Pokkari

*These twelve perfectly-plotted short stories admirably illustrate the verve and virtuosity of the most widely-read crime novelist in the English language.

Ranging with characteristic assurance from the light-hearted to the macabre, diverse mysteries are most ingeniously and plausibly contrived and convincingly unraveled, including how…
a Nursery Rhyme solved a murder…
the Shawl of a Thousand Flowers brought inspiration to a perspiring author…
a Diamond Necklace turned mouse into man…
Grand Opera betrayed a passion…
and why a Noble Lord vanished apparently without trace in…
the Listerdale Mystery*



Tutustuin ensimmäistä kertaa Christien novelleihin ja olen kyllä ihastunut. Juonet ovat mielenkiintoisia ja pysyvät hyvin kasassa. Mestari näyttää mallia siitä, miten muutamaankin sivuun saa sisällytettyä mainiota rikosviihdettä! Välillä lukija on todella hämmentynyt itse kunkin motiiveista ja välillä taas saa vain hymyillä ja hymähdellä hahmojen sinisilmäisyydelle. Tästä novellikokoelmasta löytyy taatusti jokaiselle jotakin.

Seicho Matsumoto: Junaongelma

Alkuteos: Ten to sen (1957)
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Ilmestymisaika: 1973 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-05986-2
Muoto: Pokkari
Sarjamerkintä: Sapo-sarja

*Kashiin lahdelle on Tokiosta pitkä junamatka. Miksi siis ministeriön nuoren virkailijan ja kauniin tarjoilijattaren piti päästä juuri sinne surmaamaan itsensä? Mutta niin vain oli. He makasivat sievästi sylikkäin kylmässä suolaisessa vedessä teräväreunaisten mustien kivenlohkareiden keskellä. Juttu on selvä kuin pläkki, päättää paikallinen poliisi. Rakkausitsemurha. Mutta etsivä Torigai ja apulaistarkastaja Mihara ovat eri mieltä. Varsinkin rakastavaisten ongelmallinen junamatka kaipaa lähempää tarkastelua. Mitä kätkeytyy aikataulujen kylmien numerosarakkeiden taakse?

Sapo-sarjassa ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa japanilainen dekkari. Seicho Matsumoto on maansa etevin, moneen kertaan palkittu jännityskirjailija ja Junaongelma on hänen läpimurtoteoksensa, perinteinen realistinen poliisiromaani.*



Tämä dekkari sopii hitaamman tyylin ystäville mainiosti. Tässä ei hötkyillä eikä kiirehditä. Asioita pohditaan rauhallisesti ja ihmisten kanssa ehditään keskustelemaan. Toisinaan pysähdytään kaikessa rauhassa kahville tai teelle. Oman ihanan lisänsä kirjaan tuo kulttuuri. Japanilainen kohteliaisuus ja kunkin henkilön asemaan kohdistuva kunnioitus tulevat selvästi esille ja saattavat ehkä hieman hämätä länsimaista lukijaa, jos tämä ei ymmärrä tiedostaa kulttuurieroja.

Edvard Radzinzki: Rasputin

Alkuteos: Rasputin (2000)
Suomentaja: Kari Klemelä
Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)
Sivumäärä: 647
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-28346-0
Muoto: Pokkari

*Grigori Jefimovitš Rasputin oli venäläinen talonpoika, hädin tuskin lukutaitoinen munkki ja mystikko, joka merkillisellä tavalla piti otteessaan Venäjän viimeistä tsaaria Nikolai II:sta, hänen vaimoaan Aleksandraa ja heidän verenvuototaudista kärsivää poikaansa. Mutta mihin Rasputinin suunnaton vaikutusvalta perustui? Oliko hän suuri näkijä vai julkea huijari, jonka viinankäyttö, irstas elämä ja vallanhalu saivat joukon venäläisiä aatelismiehiä murhaamaan hänet joulukuussa 1916?

Edvard Radzinzkin sensaatiomainen teos kertoo Rasputinin poikkeuksellisen tarinan aina dramaattiseen loppuun saakka. Ensimmäistä kertaa tulee julki Rasputinin ja tsaarittaren suhde kaikessa erikoislaatuisuudessaan. Lisäksi Radzinzki tutkii ennen julkaisemattomien dokumenttien valossa Rasputinin yliluonnollisia kykyjä, hänen murhaansa ja sitä, kuinka Rasputin vielä haudan takaakin vaikutti tsaariperheen kohtaloon.*



Tässä on elämänkerta, joka kannattaa ehdottomasti lukea! Henkilönä Rasputin ja hänen legendansa on äärimmäisen mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Ja tässä on elämänkerta, jossa tuo uskomaton tarina on laitettu kokonaisuudessaan yksiin kansiin mitä mielenkiintoisimmalla tavalla. Vaikka kirja on todella pitkä ja yksityiskohtainen, ei se silti ole missään määrin raskas lukea. Asiat on ilmaistu yksinkertaisesti ja niitä on avattu riittävästi siten, että historiasta tietämättömämpikin lukija pysyy hyvin kärryillä. Lisäksi tyyli ei todellakaan ole kuivaa tai puisevaa. Tätä lukee mielellään. Radzinskin tyyli kirjoittaa on helppo ymmärtää ja se pitää otteessaan. Iso plussa myös suomentajalle tästä!

Jos nyt jotain ”risuja” haluaisin antaa, niin itseäni eniten kiinnostanut Rasputinin murha on lopussa kovin pienenä osana kirjaa. Mutta toisaalta se tositapahtumien valossakin on häviävän pieni osa tämän miehen legendaa.

Yasushi Inoue: Metsästyskivääri

Alkuteos: Ryoju  (1949)
Suomentaja: Hilkka Mäki (englanninkielisen käännöksen pohjalta)
Ilmestymisaika: 1966 (ko.painos)
Sivumäärä: 75
Kustantaja: Weilin+Göös
Muoto: Kirja

*Yasushi Inoue on Japanin tärkeimpiä sodanjälkeisiä kirjailijoita. Hän syntyi 1907 Hokkaidolla armeijalääkärin poikana. Päätettyään opintonsa hän oli viisitoista vuotta tunnetun Mainichi-lehden palveluksessa. Kirjailijanuransa hän aloitti lyriikalla ja näytelmillä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui 1949, jolloin hän melkein peräkkäin julkaisi romaanit Härkätaistelu ja Metsästyskivääri. Ne muodostuivat kirjalliseksi sensaatioksi ja hankkivat Inouelle Japanin kuuluisimman kirjallisuuspalkinnon, Akutagawa-palkinnon.

Metsästyskivääri on Inouen länsimaissa tunnetuin teos. Se on sodanjälkeiseen aikaan sijoitettu rakkaustarina, joka kolmen naisen näkökulmasta kerrottuna avartuu elävästi järkyttäväksi kuvaukseksi naisen psyykestä ja ihmisen perusyksinäisyydestä.*



On uskomatonta miten erilaisiksi Inoue on saanut jokaisen kirjeen. Jokaisesta näistä kolmesta kirjeestä on aistittavissa nainen, joka ne on kirjoittanut ja hänen tuskansa. Sillä eräällä lailla jokainen heistä kärsii, kukin vain omalla tavallaan ja omasta syystään. Ja kuitenkin heidän tuskansa on yhteistä. Syntyjään samasta. Kaunis ja koskettava, todellakin hieman erilainen rakkaustarina. Uskoisin, että tämän todellinen ymmärtäminen vaatii länsimaiselta lukijalta hieman enemmän keskittymistä ja halua ymmärtää, sillä kirja heijastaa niin voimakkaasti japanilaista ajatusmaailmaa, että se voi tuntua aavistuksen oudolta. Japanilaiset nimittäin suhtautuvat kuolemaan ja itsemurhaan erilailla kuin länsimaissa asuvat ihmiset. Heille se on äärimmäinen urheuden osoitus, keino säilyttää kasvonsa. Länsimaiset ihmiset taas näkevät itsemurhan enemmän tai vähemmän keinona paeta vastuutaan.


Lämpimästi suosittelen tutustumaan tähän teokseen. Se avaa kauniisti ihmismieltä ja japanilaista ajatusmaailmaa.