Alkuteos: The Mysterious Affair at Styles (1920)
Suomentaja: Paavo Lehtonen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 172
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 1. Hercule Poirot -kirja
*Agatha Christien kuuluisa esikoisdekkari.
Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla. Entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneina haita, kaikki rahan tarpeessa.
Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.*
Oi sitä onnea kun löysin tämän kirjan, joka pitää sisällään viisi kuulua Poirot-mysteeriä. Kirjan annista 3 nimittäin on vähän harvinaisemmin tavattavia Christien kirjoja. Itse ainakaan en ole niihin kovinkaan usein törmännyt. Tosin aloitin kylläkin Christien metsästämisen vasta vähän aikaa sitten, joskin ihan mukavalla menestyksellä kuten ehkä luettujen kirjojeni lista saattaa paljastaa ja tulee vielä paljastamaan.
Stylesin tapaus on todella hieno alku Poirotista kertoville kirjoille. Se on kuvattu kapteeni Hastingsin näkökulmasta ja hänen tyylillään, jolle on ominaista tietty herkkyys loukkaantua Poirotin salailulle. Hastings tuo myös mainosti esiin omia – toisinaan oikeita ja toisinaan vääriä – pohdintojaan syyllisistä ja heidän motiiveistaan. Ja vaikka toisinaan tuntuu, ettei hän aivan ole perillä ihan kaikesta, kertoo hän silti kuin epähuomiossa kaiken olennaisen, jonka perusteella tapaus on mahdollista ratkaista. Lisäksi ainakin itse sain tutustua vähän erilaiseen Poirotiin. Ainakaan en muistanut aikaisemmin lukeneeni mistään, että tämä pieni ihastuttava salapoliisi olisi ”hyppelehtinyt” ympäriinsä.
Suomentaja: Paavo Lehtonen
Ilmestymisaika: 1990 (ko.painos)
Sivumäärä: 172
Kustantaja: WSOY
HUOM: Kokoomateoksessa nimeltä Hercule Poirotin johtolangat – Viisi kuulua mysteeriä
ISBN: 951-0-14577-7
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 1. Hercule Poirot -kirja
*Agatha Christien kuuluisa esikoisdekkari.
Rikas nainen on myrkytetty. Murhaajaksi leimataan vaimoaan 20 vuotta nuorempi rutiköyhä aviomies, tosi lurjus ja onnenonkija, jonka kuiskutellaan seurustelevan kauniin naapurinrouvan kanssa. Mutta entä kun naisparka kuolee sisältä päin teljettyjen ovien takana, eikä epäiltyä aviomiestä näy mailla halmeilla. Entä kun uskollinen taloudenhoitaja vakuuttaa, että talo on täynnä ahneina haita, kaikki rahan tarpeessa.
Liian aukoton todistusaineisto. Liian paljon stryktiiniä, liian monta henkilöä jotka olisivat voineet käyttää sitä. Hercule Poirot sukeltelee lavastettujen ja todellisten johtolankojen verkossa kuin kala katiskassa, kunnes suuri ajatus välähtää, ja itsevarmuutta säteilevä belgialainen on valmis järjestämään pienen réunionin Styles Courtin salongissa.*
Oi sitä onnea kun löysin tämän kirjan, joka pitää sisällään viisi kuulua Poirot-mysteeriä. Kirjan annista 3 nimittäin on vähän harvinaisemmin tavattavia Christien kirjoja. Itse ainakaan en ole niihin kovinkaan usein törmännyt. Tosin aloitin kylläkin Christien metsästämisen vasta vähän aikaa sitten, joskin ihan mukavalla menestyksellä kuten ehkä luettujen kirjojeni lista saattaa paljastaa ja tulee vielä paljastamaan.
Stylesin tapaus on todella hieno alku Poirotista kertoville kirjoille. Se on kuvattu kapteeni Hastingsin näkökulmasta ja hänen tyylillään, jolle on ominaista tietty herkkyys loukkaantua Poirotin salailulle. Hastings tuo myös mainosti esiin omia – toisinaan oikeita ja toisinaan vääriä – pohdintojaan syyllisistä ja heidän motiiveistaan. Ja vaikka toisinaan tuntuu, ettei hän aivan ole perillä ihan kaikesta, kertoo hän silti kuin epähuomiossa kaiken olennaisen, jonka perusteella tapaus on mahdollista ratkaista. Lisäksi ainakin itse sain tutustua vähän erilaiseen Poirotiin. Ainakaan en muistanut aikaisemmin lukeneeni mistään, että tämä pieni ihastuttava salapoliisi olisi ”hyppelehtinyt” ympäriinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti